Heinäkuun 16. päivä. Sateisen kesän sateinen maanantai. Ilmassa oli silti hehkua ja odotusta. Liput Taikahuiluun oli tietenkin varattu jo hyvissä ajoin keväällä. Ennen kuin edes oli vielä kesäloman ajankohdasta tietoa.
Oopperaan valmistautuminen on osa sitä jännitystä, odotusta ja iloa mitä Savonlinnan oopperajuhlilla on aina tarjottavanaan. Mekon valitseminen ja hiusten laittaminen. Sopivien kenkien etsiminen. Oopperaan lähdetään aika kesämökiltä. Mökkeily ei tuntuisi oikealta ilman oopperajuhlia.
Ja se Taikahuilu, oi, se Taikahuilu. Ei tuottanut esitys pettymystä. Vain huikeita, sanoinkuvaamattomia tunteita. Yön kuningattaren aaria on upeinta mitä olen eläissäni kuullut. Kylmät väreet kulkevat vieläkin pitkin vartaloa, kun muistelen sitä. Myös luonto tarjosi yllätykseksi oman aariansa. Esitys keskeytettiin hetkeksi rankan sateen vuoksi. Oli mukava istua Olavinlinnassa ja kuunnella kattoa hakkaavaa sadetta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti