Kun vuosi sitten sain käsiini kesän 2012 oopperajuhlaohjelmiston ennakkoesitteen, päätin jo heti silloin tulla katsomaan La Fenicen, se herätti heti uteliaisuuteni ja mielenkiintoni.
Niinpä sitten järjestin itseni ensi-iltaan odottavin mielin. Innostustani lisäsi erinomainen oopperan ennakkoesittely (kiitokset Uljas Pulkkikselle!), ilman sitä olisi moni asia saattanut jäädä avautumatta.
Oli antoisaa seurata oopperaa, kun tuoreessa muistissa olivat tiedot sisällön faktoista ja fiktiosta, henkilöistä, koko oopperan rakenteesta ja tyylikirjosta, pystyin ikään kuin lataamaan oikean asenteen päälle; kysymyshän oli hauskasta ja värikkäästä oopperaparodiasta - ei siis tosikoille!
Nautin kokonaisuudesta kaikkine puolineen, ohjaus piti koko jutun ihailtavasti kasassa, lavastus ja puvustus nautinnollista silmänruokaa, ja huumori oli hulvatonta. Musiikki tuntui välillä liiankin sekaiselta, mutta loppujen lopuksi kaikkine kliseineenkin palveli kokonaisuutta, en moiti! Suurta taidetta La Fenice ei kuitenkaan ollut, sellaista, joka jää elämään kuten monet muut suomalaisoopperat, mutta ehdottomasti kokemisen arvoinen, voisin mieluusti katsoa ja kuunnella sen toisenkin kerran!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti