Pitkän ja uuvuttavan lobbaamisen tuloksena olin saanut houkuteltua vanhempani mukaan Hollantilaisen ensi-iltaan nauttimaan epäilemättä lahjakkaimman mahdollisen säveltäjän kädenjäljestä - ja luonnollisesti Salmisesta ja Uusitalosta.
Teoksen lähestyessä loppuaan norjalaiset juhlivat Sentan ja hollantilaisen häitä ja yrittivät houkutella vieraita sulhasen puolelta liittymään joukkoon, laihoin tuloksin. Kun rannassa nököttävän laivan miehistö alkoi heräillä, savukoneet polkaistiin käyntiin, ja oletettavasti yleisön viihtyvyyden vuoksi myös ilmastointia käännettiin astetta kovemmalle jottei savu leviäisi liikaa. En tiedä johtuiko seuraava ilmastoinnista vaiko sattuiko juuri tuolloin sisään livahtamaan tuulenvire katoksen raosta, mutta juuri samalla hetkellä kun kiväärinlaukaus katkaisi norjalaisten laulun, valot himmenivät ja Lentävän Hollantilaisen miehistö heräsi kuolonunestaan laulamaan, katsomon etuosan poikki pyyhkäisi kylmä, pistävä tuulenvire - yleisössäkin saatiin tuntea ensi käden kautta miltä norjalaisista tuntui.
Efekti saattoi tosin olla myös tahallinen tehokeino, mutta jos se ei ollut, sitä kannattaa harkita tuleviin tuotantoihin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti