Tarinani liittyy tänä kesänä oopperajuhliin ja matkaan, joka vesistöjen ympäröimään Savonlinnaan saattaa olla haasteellinen. Aloitimme matkan teon hyvissä ajoin ajatuksena, että ehdimme kuljeskella rantabulevardilla ja nauttia ravintoloiden terassien palveluista lasillisen verran ennen näytöksen alkua.
Matkamme alkoi kesämökiltämme Kärängästä läheltä Palokkia. Ensimmäinen ylitettävä vesieste oli Varistaipaleen kanava. Saapuessamme kanavalle silta oli käännettynä, tie poikki ja mies jakoavaimineen sillan alla korjaushommissa. Ei hätää, aikaa on ajattelimme ja kotvasen kuluttua matka jatkui onnellisesti kunnes saavuimme seuraavalle vesiesteelle Hanhivirran lossille. Lossin takavalo häipyi juuri rannasta ja jäimme odottamaan seuraavaa kyytiä virran yli. Lossin saavuttua vastarannalle huomasimme pian, että sen kuljettaja nousi pois ajohytistä häviten taukotupaan. Mitä ihmettä, eihän nyt pitänyt olla tauon aika!!
Ulos autosta ja silmäys vasemmalle. Sieltähän tulla jyskytti hitaasti, mutta varmasti tukkilautta, jonka loppupäätä ei näkynyt. Välittömästi soitto lossin kuljettajalle ja hän kertoi, että ainakin 45 min menee ennen kuin lautta on mennyt ohitse. Nyt ei riitä enää aika ja alkoi pahasti näyttää siltä, että Norjalainen Neljäs Yövartio vaihtuisi pelkäksi ruokailuksi Majakassa. Ystävällinen lossikuski kertoi, että kääntymällä takaisin kiertotie löytyisi ajamalla Savonrannan kautta. Välittömästi auton keula ympäri ja roudan runnomalle kuppaiselle tielle matkaan kohti Savonlinnaa.
Kyrönsalmessa oli silta pystyssä, mutta onneksi toista siltaa pitkin liikenne virtasi hitaasti mutta varmasti. 20 minuuttia aikaa ennen kuin kapellimestari toivotetaan aplodein tervetulleeksi aloittamaan esitys, taidamme ehtiä sittenkin :)
Juuri kun kiirehdimme ponttonisillalle, ryntäsi takaamme nuori mies paukkuliiveissään ja huusi, että silta avataan eikä sille saa enää mennä. Ikuisuudelta tuntuneen odottelun jälkeen lipui ohitsemme työntöproomu puulastissa ja perässä vielä toinen puulastissa ollut laiva, jonka kannelta matruusit vilkuttivat rannalla seisovalle oopperayleisölle.
Muutamia minuutteja myöhässä olimme lopulta linnan pihalla ihmetellen vieläkö ehtisi pistäytyä naistenhuoneessa ennen esityksen alkua. Jännittävä matka vesiesteiden muodostamalla taipaleella päätyi onnellisesti, koska esitys alkoi hieman myöhässä ja ehdimme löytää mainiot istuinpaikkamme ja nautimme Norjalaisesta oopperasta täysin siemauksin viimeiseen taputukseen saakka. Kiitoksia jälleen kerran hienosta elämyksestä Olavinlinnassa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti