Olen saanut tietämättäni ja tahtomattani jo lapsuudessa Savonlinna-rokotuksen: isäni syntyi 1907 Savonlinnassa. Jos tarkkanäköisiä ja hyväntahtoisia savonlinnalaisia ei olisi ollut, minuakaan ei mahdollisesti olisi! Isäni oli nimittäin kolmivuotiaana karannut kotipihalta aidan alitse, ja vatsallaan maaten hän kurotteli torin viereiseltä sillalta veteen: hän tahtoi nähdä kaloja. Ohikulkijat tarrasivat putoamisvaarassa olleen pikkupojan jalkoihin ja toimittivat karkulaisen kotiin. Tämän kuulin tultuani ensimmäistä kertaa kesällä 1957 Savonlinnaan. Tämä kertomus sekä heti perään käynti Olavinlinnassa tekivät minusta Savonlinna-fanin: ei ihme, että isäukko oli ylpeä syntymäkaupungistaan. Mietin, että vaikka Viipurin linnaa Suomella ei enää ollut, olihan meillä sentään komea Olavinlinna!
Entä sitten kaupungin asukkaat? Savonlinnan nimessä on sana Savo, ja jo se antaa kaupungille hyväntahtoisen kaiun. Esimerkiksi torikahvilassa matkalaista lähestyy punakka, pönäkkä ja tanakka juttelunhaluinen miekkonen: "Päeveä että pätkähteä! Uottako työ Tapani Kansa?" - "En nyt valitettavasti ole." "No, sitähä miekii, ettehä työ uo sen näkönenkeä!" - Tämä savolainen uteliaisuus ja juttuseuran etsintä ovat ei-savolaiselle valloittava piirre. Sama välittömyys tuli esille jo ensimmäisellä oopperakäynnilläni v. 1968: Savonlinnan seurakunta oli järjestänyt yhteistyössä oopperajuhlien kanssa musiikkipitoisen juhlajumalanpalveluksen, ja kahvipöydässä Fidelio-oopperan jälkeisenä päivänä (tilaisuuteen olin nuorikkoni kanssa joutunut siksi, että olimme majoittuneet kirkkoherra Korhosen ullakolle sahanpurujen sekaan) tapasimme oopperan saksalaisen ohjaajan, mutta myös aitosavolaisen mestarin, joka mutkattomasti esittäytyi: "Terve, mie oun Mutka (matkailusihteeri Pertti Mutka), ja tää on miun ranskalainen rouva. Hauska tavata!"
Noin viisitoista käyntiä Savonlinnassa ovat puolisolleni ja minulle olleet elämyksiä. Unohtumattomia ne ovat olleet myös useille ulkomaisille vieraillemme. Suuren kädenväännön ja monien vaiheiden jälkeen sain virolaisen ystäväpariskunnan kesällä 1977 kutsutuksi Suomeen (Helsingin ETY-kokouksen jälkeenhän piti muka itäeurooppalaisilla olla matkustusoikeus ulkomaille!). Kun kutsumani virolaiset saivat matka-anomukseensa ensin kielteisen vastauksen, lupasin kahdelle tyttärelleni pääsyn Taikahuiluun, koska liput oli jo lunastettu. Ankaran kädenväännön jälkeen järjestyikin ystäville matkalupa. Jos kerran virolaiset saatiin Suomeen, kyllä kai kaksi pientä tyttöäkin saataisiin Olavinlinnaan - olkoot mitkä tahansa kerberokset portilla. Ja niin tapahtuikin: tytöille järjestyi sisäänpääsy. Hauska muistuma esityksestä oli Papagenon (Matti Lehtisen) puheosuuden omaperäinen ex-tempore vaikerrus: ”Miksi ihmeessä minä lähdinkään tänne Savonlinnaan!” Henkeäsalpaava oli aikanaan Martti Talvelan rojahtamistemppu portailta. Miten iso mies sen uskalsi tehdä? Vaikuttava oli Viimeisten kiusausten Halla-kohtaus tanssiteatterin esittämänä.
Kun käy kyllin monta kertaa oopperajuhlilla, näkee tuttuja, luokkatovereita, naapureita sekä julkisuuden henkilöitä. Nyrkinkantaman päässä on istunut milloin arkkipiispa Jukka Paarma, milloin taas Anneli Jäätteenmäki tai Mitro Repo.
Savonlinnalaisiin on voinut luottaa. Mieluisa yöpyminen on järjestynyt aina, ja ruokailupaikat ovat olleet loistavia. Vuonna 1977 virolaisille ystävilleni oli suorastaan järkytys, että yövyimme jonkun Pennasen asunnossa – me tuntemattomat ihmiset, jotka olisimme voineet kähveltää kaiken omaisuuden sieltä. Epäilys siitä, että nämä Pennaset olivat jotain tuttujamme, kyti pitkään, vaikka majapaikka oli yhdessä käyty valitsemassa matkailuneuvonnasta. Aina on majoitus ollut onnistunut!
Savonlinnan oopperajuhlien taiteellisen tason on julkinen sana osannut kertoa korkeaksi. Ainutlaatuinen miljöö on joka kerralla yhtä kiehtova, ja juhlien järjestelyt ovat olleet moitteettomat. Maailman mahdottomimpia tehtäviä lienevät oopperan ja teatterin johtaminen. Mahdolliset kulissien takaiset kähinät on pidetty sillä tavoin piilossa, ettei Linnankatua katsomoon kävellessä ole tarvinnut olla kiusaantunut tai huolissaan.
Saimaan rannan mökkiläiselle on ollut lohdullista huomata myös se, että vuoden 2012 vedenkorkeus ei suinkaan ole pahin mahdollinen: valarikon vuoden 1899 vesi oli vieläkin korkeammalla. Sen kertoo linnan kallioon ikuistettu viiva. Savonlinnassa kohtaavat historia, taide ja mukavat ihmiset. Savonlinnassa käynti on oopperan ystävälle kesän kohokohta!
tiistai 11. syyskuuta 2012
keskiviikko 5. syyskuuta 2012
Kiitos teille, että teitte tästä totta! (Jaspis Toivonen)
Näin jo viime syksynä ensitiedotteen Apocalyptican konsertista Olavinlinnassa. Se pysähdytti ja välittömästi piti saada liput + majoitus, ja kaikki löytyi. Vähän jännitti, miten paikkamme suhtautuvat äänentoistoon, mutta siis ei huolta, heavy metal kuului aivan fantastisen upeasti keskellä permantoa oleville paikoillemme ;) Ja paras akustiikka verrattuna mihinkään aikaisempaan Apocalyptcan konserttiin, joissa olen käynyt. Olen ollut aina Apocalyptican fani, ja tämä tarjous kuulosti liian hienolta ollakseen totta, Apocalypticaa, rokkia sekä upeaa sellon soitantaa linnan muurien sisäsllä.
Itse konsertti ole tarunomainen: täysi sali, pojat laittoivat parastaan ja kaikessa näkyi mahtava ammattitaito. Lisäksi bändi oli varautunut itselleenkin huimaan iltaan (ensi kertaa oopperalavalla Pertun sanoin, en olisi uskonut olevani täällä, tarvittiin vain rokkimusiikkia ja sello) ja sen tunnelman voi aistia. Konsertin ohjelmaan oli otettu mukaan myös muutamia klassisia oopperanhelmiä ja lisäapuna olivat oopperajuhlien orkesterin "pillipiiparit". Se oli hyvä kikka ja varmasti auttoi pehmentämään niiden 'oikeiden oopperajuhlien kantapeikkojen' shokkitilaa kuulemaan heavy metalia Savonlinnassa. Itse linnamiljööhän on niin satumainen, ja sattui vielä huikea tuuri ilmojen suhteen sadekesästä huolimatta, heinäkuun myöhäisillan lämpö hiveli ja lisäsi oman osansa elämykseen. Kiitos teille, että teitte tästä totta!
Itse konsertti ole tarunomainen: täysi sali, pojat laittoivat parastaan ja kaikessa näkyi mahtava ammattitaito. Lisäksi bändi oli varautunut itselleenkin huimaan iltaan (ensi kertaa oopperalavalla Pertun sanoin, en olisi uskonut olevani täällä, tarvittiin vain rokkimusiikkia ja sello) ja sen tunnelman voi aistia. Konsertin ohjelmaan oli otettu mukaan myös muutamia klassisia oopperanhelmiä ja lisäapuna olivat oopperajuhlien orkesterin "pillipiiparit". Se oli hyvä kikka ja varmasti auttoi pehmentämään niiden 'oikeiden oopperajuhlien kantapeikkojen' shokkitilaa kuulemaan heavy metalia Savonlinnassa. Itse linnamiljööhän on niin satumainen, ja sattui vielä huikea tuuri ilmojen suhteen sadekesästä huolimatta, heinäkuun myöhäisillan lämpö hiveli ja lisäsi oman osansa elämykseen. Kiitos teille, että teitte tästä totta!
Avoimin mielin (Kim Suominen)
Pari vuotta sitten iski kipinä mennä katsomaan oopperaa ja paikkana ei voisi olla mikään muu kuin Savonlinna upeine puitteineen silloin lippujen hinnat olivat liian kovia meidän perustyötä tekevien kukkarolle mutta ajatus jäi mieleen olin päättänyt, että jonain vuonna käyn katsomassa jonkun oopperan joko yksin tai seurassa ja sen aika oli tänä juhlavuonna kävin netistä katsomassa esitykset, joista löytyi Aida. Avoimin mielin lähdin etsimään meidän kukkarolle sopivaa lippupakettia ja kun sen löysin niin kysyin puolisoltani lähtisikö hän mukaani hän oli myös valmis kokemaan jotain uutta.
Esityksen lähestyessä jännitystä oli ilmassa molemmilla mistä löydämme paikat jne. Kaikki meni kuitenkin hyvin avuliaitten ihmisten avulla. Ostimme Aidan libreton, josta saimme käsityksen tulevasta meidän paikkamme oli D-katsomossa alku meni jännityksen vallassa ja tarinaan eläytyen. Tekstityslaitteesta oli apua kun seurasimme tapahtumien kulkua; akustiikka oli mahtava pienikin ääni kuului kauas ja muutaman paikan sivummalla ollut äiti, joka luki lapselleen tekstiä kuului häiritsevästi sekä muutamat linnut jaksoivat metelöidä ohjelman aikana näkyvyyskin oli jonain hetkinä hieman heikko kun joutui kurkottamaan jotta näkisi mahdollisimman hyvin lavalle. Mutta kokemus oli mahtava puolisoni sanoi, että Aidan loppukohtaus oli koskettanut häntä kaikista eniten kohtaus, jossa: Radames on kuolemaantuomittuna kryptassa. Aida tulee esiin. Hän on aiemmin piiloutunut kryptaan, koska halusi kuolla Radameksen kanssa ja tämä kohtaus päättyi täydelliseen hiljaisuuteen .
Esityksen lähestyessä jännitystä oli ilmassa molemmilla mistä löydämme paikat jne. Kaikki meni kuitenkin hyvin avuliaitten ihmisten avulla. Ostimme Aidan libreton, josta saimme käsityksen tulevasta meidän paikkamme oli D-katsomossa alku meni jännityksen vallassa ja tarinaan eläytyen. Tekstityslaitteesta oli apua kun seurasimme tapahtumien kulkua; akustiikka oli mahtava pienikin ääni kuului kauas ja muutaman paikan sivummalla ollut äiti, joka luki lapselleen tekstiä kuului häiritsevästi sekä muutamat linnut jaksoivat metelöidä ohjelman aikana näkyvyyskin oli jonain hetkinä hieman heikko kun joutui kurkottamaan jotta näkisi mahdollisimman hyvin lavalle. Mutta kokemus oli mahtava puolisoni sanoi, että Aidan loppukohtaus oli koskettanut häntä kaikista eniten kohtaus, jossa: Radames on kuolemaantuomittuna kryptassa. Aida tulee esiin. Hän on aiemmin piiloutunut kryptaan, koska halusi kuolla Radameksen kanssa ja tämä kohtaus päättyi täydelliseen hiljaisuuteen .
Vanhoilla ja uusilla polvilla (Tarja Hakkarainen)
Olen 50-vuotias ja mieheni 55-vuotias. Olen käynyt Helsingissä oopperassa kausikortilla vuosikausia. Harrastus alkoi kun lapset olivat pieniä ja äidin piti saada jokin oma harrastus, joka irrottaisi hetkeksi arjesta. Mieheni ei milloinkaan ole halunnut mukaan, joten ystävätär on ollut kulttuurikumppanini. Puolisoni väsyi hektisessä työelämässä ja jäi sairasloman kautta vuorotteluvapaalle. Vuosien aktiivisen työn tuloksena sai miehenikin kiinnostumaan konserteista ja lähtemään mukaani musiikkitapahtumiin. Yksi asia johti toiseen ja niin kesän kynnyksellä huomasimme suunnittelevamme ensimmäistä matkaamme Savonlinnaan ja oopperajuhlille.
Valitsimme esitykseksi Lentävän hollantilaisen ja saimme paikat sen ensi-iltaan. Olimme kuulleet paljon oopperajuhlien elitistisestä luonteesta ja miten juhlilla käydään näyttäytymässä. Odotuksemme olivat siis ristiriitaisia; innostusta ja epäilyä. Lisäksi epätasaisella alustalla kävely huolestutti koska syksyllä leikattavat polveni ovat epävarmat. Lähdimme ajoissa liikkeelle majapaikasta ja kävelimme penkiltä toiselle rannan tuntumassa. Sää oli leppoisa ja ihmisiä virtasi hiljalleen Olavinlinnan suuntaan. Katselimme penkeillä istuen julkkiksia ja taviksia ja nautimme joka hetkestä. Epätasainen menoreitti linnaan ei käynyt voimille kun olimme ajoissa liikkeellä emmekä joutuneet ruuhkaan.
Perillä pääsimme ystävällisen ja huomaavaisen työntekijän avulla hiukan etukäteen paikoillemme emmekä näin jääneet ihmisten jalkoihin huonojen polvieni vuoksi. Olin hyvin tyytyväinen tähän pieneen erikoispalveluun, jonka ansiosta polveni eivät olleet kovin kipeät kävelystä huolimatta ja sain nauttia täysin siemauksin upean Sentan esityksestä. Mikä parasta esitys ja salin tunnelma olivat loistavat; niin loistavat, että mieheni, entinen "naisten laulamisen karsastaja", on varannut meille jo liput seuraaville Oopperajuhlille Savonlinnaan. Lähden mukaan mielelläni ja silloin lunastan katsomon ovella meitä upeasti palvelleelle työntekijälle antamani lupauksen juosta uusien polvieni siivittämänä koko matkan linnalle asti!
Valitsimme esitykseksi Lentävän hollantilaisen ja saimme paikat sen ensi-iltaan. Olimme kuulleet paljon oopperajuhlien elitistisestä luonteesta ja miten juhlilla käydään näyttäytymässä. Odotuksemme olivat siis ristiriitaisia; innostusta ja epäilyä. Lisäksi epätasaisella alustalla kävely huolestutti koska syksyllä leikattavat polveni ovat epävarmat. Lähdimme ajoissa liikkeelle majapaikasta ja kävelimme penkiltä toiselle rannan tuntumassa. Sää oli leppoisa ja ihmisiä virtasi hiljalleen Olavinlinnan suuntaan. Katselimme penkeillä istuen julkkiksia ja taviksia ja nautimme joka hetkestä. Epätasainen menoreitti linnaan ei käynyt voimille kun olimme ajoissa liikkeellä emmekä joutuneet ruuhkaan.
Perillä pääsimme ystävällisen ja huomaavaisen työntekijän avulla hiukan etukäteen paikoillemme emmekä näin jääneet ihmisten jalkoihin huonojen polvieni vuoksi. Olin hyvin tyytyväinen tähän pieneen erikoispalveluun, jonka ansiosta polveni eivät olleet kovin kipeät kävelystä huolimatta ja sain nauttia täysin siemauksin upean Sentan esityksestä. Mikä parasta esitys ja salin tunnelma olivat loistavat; niin loistavat, että mieheni, entinen "naisten laulamisen karsastaja", on varannut meille jo liput seuraaville Oopperajuhlille Savonlinnaan. Lähden mukaan mielelläni ja silloin lunastan katsomon ovella meitä upeasti palvelleelle työntekijälle antamani lupauksen juosta uusien polvieni siivittämänä koko matkan linnalle asti!
Kiitos ja näkemisiin! (Riitta Leino)
Oopperaa, oopperaa, oopperaa! Savonlinnan Oopperajuhlat juhli 100-vuotistaivaltaan, mikä on hieno saavutus! Me juhlimme mieheni kanssa 40-vuotista yhteistä elämäämme ja minä vielä 60-vuotis syntymävuottani! ne ovat myös hienoja saavutuksia! Ja mikä hauskaa, meidän juhlavuotemme tekevät näin rennosti laskien yhteensä juuri sen 100 vuotta, minkä ooppera täytti! Kokemuksesta tekee myös erittäin upean se asia, että olimme nyt ensimmäisen kerran Savonlinnan Oopperajuhlilla. Olimme aina vuosia suunnitellet Savonlinnaan lähtöä, mutta jostain syystä se oli vuosien vieriessä jäänyt. Nyt oli vielä yksi tärkeä vuosikymmenjuhla, sillä ensimmäinen lapsenlapsemme on syntynyt juuri Savonlinnassa 10 vuotta sitten! Sekin oli niin tärkeä tapahtuma meille silloin siellä oopperakaupungissa ja hän on myös juuri nyt pyöreät kymmenen vuotta! Olimme jo tänä kesänä reissanneet Italiaan kahdestaan ja kotimaata Turun seudulla lapsenlapsemme kanssa.
Mutta sitten Savonlinnan Oopperajuhlat lähestyi meitä hyvällä juhlatarjouksella ja olimme nyt valmiit lähtemään matkaan sinne Etelä-Savon sydämeen. Oopperana näimme Norjan oopperan, kuoron ja orkesterin upean teoksen Peter Grimes. nautimme koko esitysestä lumoutuneina ja onnellisina! Ooppera oli hunajaa silmille ja korville ja koko ihmismielelle! Mahtava esitys innostuneesti, valtavan hienolla ammattitaidolla ja tunteella esitetty! Ja kuinka satoja vuosia vanha linna antaa uhkeat ja kauniit puitteet tapahtumalle! Kiitos Norjan oopperalle! Kiitos myös kaikille oopperan järjestelyissa olleille ja kanssayleisölle! Oli ilahduttavaaa nähdä myös, että niin paljon nuorempaa ikäpolveakin oli mukana yleisössä. Eläköön Savonlinnan Oopperajuhlat! Saavumme varmaan pian takaisin, ehkä jo seuraavana kesänä ja tuomme tulevaisuudessa sinne mukanamme myös tämän meidän paljasjalkaisen savonlinnalaisen ihanan lapsenlapsemme, joka syntyi 10 vuotta sitten kauniissa oopperakaupungissanne! Kiitos ja näkemisiin!
Mutta sitten Savonlinnan Oopperajuhlat lähestyi meitä hyvällä juhlatarjouksella ja olimme nyt valmiit lähtemään matkaan sinne Etelä-Savon sydämeen. Oopperana näimme Norjan oopperan, kuoron ja orkesterin upean teoksen Peter Grimes. nautimme koko esitysestä lumoutuneina ja onnellisina! Ooppera oli hunajaa silmille ja korville ja koko ihmismielelle! Mahtava esitys innostuneesti, valtavan hienolla ammattitaidolla ja tunteella esitetty! Ja kuinka satoja vuosia vanha linna antaa uhkeat ja kauniit puitteet tapahtumalle! Kiitos Norjan oopperalle! Kiitos myös kaikille oopperan järjestelyissa olleille ja kanssayleisölle! Oli ilahduttavaaa nähdä myös, että niin paljon nuorempaa ikäpolveakin oli mukana yleisössä. Eläköön Savonlinnan Oopperajuhlat! Saavumme varmaan pian takaisin, ehkä jo seuraavana kesänä ja tuomme tulevaisuudessa sinne mukanamme myös tämän meidän paljasjalkaisen savonlinnalaisen ihanan lapsenlapsemme, joka syntyi 10 vuotta sitten kauniissa oopperakaupungissanne! Kiitos ja näkemisiin!
Kolmas kerta toden sanoo (Leena Värtö)
Kolmas Aida tänä kesänä Olavinlinnassa. Ensimmäisen Aidani näin ja koin 90-luvun puolivälissä Italian Veronassa. Esitys oli upea. Tunnelma samoin. Kun samettinen ilta pimeni katsojat sytyttivät kynttilät ja niin amfieatterin lumo oli ainutlaatuinen. Myöhemmin, kun Aidaa esitettiin Olavinlinnassa, ajattelin, että tunnelma siellä voisi olla lähinnä Veronaa. Muistan, että se oli OK, muttei sen enempää, sillä Aidan esittäjä ei ollut paras mahdollinen. Seuraava kerta v. 2008 oli parempi. Raahasin sinne ystäväpariskunnan lisäksi miehenikin, joka ei oopperasta oikein välitä. Mutta Aidasta ei hänkään voinut olla vaikuttumatta. Tyttäreni kanssa kulutamme ahkeraan Kansallisoopperan tuoleja. Kun huomasin, että ohjelmistossa on Aida tänäkin kesänä, ajattelin, että hänen pitää kokea se myös Olavinlinnassa. Tämä kolmas oli paras kaikista. Mikä ensemble. Solistit olivat loistavia. Poistuminen Olavinlinnasta on aina hmmm, miten sen sanoisi, aika vaativaa, johtuen tietenkin itse linnasta, sen rakenteista. Mutta tunnelma oli käsinkosketeltavan harras. Olimme kaikki kokeneet jotain hienoa. Kiitos.
Viikonloppu A-luokassa (Tarja Reponen)
Kesä 2012 Savonlinnassa supistui yhteen viikonloppuun A-luokassa. Aida & Apokalyptica. Edellisestä pidin enemmän. Esiintyjät olivat huippuluokkaa, erityisesti nimiosan esittäjä. Amnerista kuunnellessa tuli mieleen Mika Waltarin käsitykset naisten kataluudesta. Sotajoukkojen marssiessa lavalle,ajattelin Mursin valintaa ja egyptin kavalien kenraalien mietteitä, miten Status quo saataisiin säilymään. Käynnit Kairossa ja Thebassa tulivat kaikin tavoin mieleen. Esitys oli hieno enkä syyllistä itseäni yhtään, että musiikista nauttiessani annoin ajatusteni harhailla muistellen ensi kertaa näkemääni Aidan esitystä Caracallan termeillä Roomassa.
Apokalyptica oli sillä lailla hauska, että törmäsin väliajalla aiton kuohuilla entisen kollegan tyttäreen, joka oli ensi kertaa Savonlinnassa työtehtävissä. Sain korvatulpat ja päätin ostaa levyn, mikäli esityksestä sellainen tulee. Yhtyettä on kiva kuunnella kotona stereoilla, saa huudattaa niin paljon kuin sielu sietää - siis ilman korvatulppia. Korvatulppien kanssa soundista tulee mössöistä.
Tulin Savonlinnaan melkein suoraan Rio de Janeiron kestävän kehityksen konferenssista. Olin ilahtunut maakuntamuseon näyttelyistä, nautin sanomattomasti Punkaharjun kauneudesta, Suomen kaikinpuolisesta siisteydestä ja mietin mikä aarre suomalainen luonto. Sieltähän se musiikinrakkauskin meillä kumpuaa. Miten kuunnellaan hiljaisuutta. Musiikki alkaa hiljaisuudesta ja päättyy hiljaisuuteen. Rakastan klassista musiikkia ja kuuntelen mieluusti oopperaa. Siedän siihen liittyvän kaupallisuuden ja hötön, koska tiedän että pohjimmiltaanhan se syntyi opera buffona, kansan iloitteluna,vastareaktiona kirkollisille ja eri (pikkusieluisten) hovein musiikille - ihan kuin Kabukikin oli teatteritaiteessa kansanomainen protesti Japanin keisariilisten ohjeiden mukaan säänneltyjä teatteri- ja tanssitaiteita kohtaan. Ja taas matkasin kauas....mielessäni siis. Vaikka Savonlinnasta kotiin palattuani vietinkin pari rauhallista lomapäivää kotona jatkaen matkaa sitten Ranskan alpeille kuuntelemaan jazzia ja nauttimaan kesästä!
Apokalyptica oli sillä lailla hauska, että törmäsin väliajalla aiton kuohuilla entisen kollegan tyttäreen, joka oli ensi kertaa Savonlinnassa työtehtävissä. Sain korvatulpat ja päätin ostaa levyn, mikäli esityksestä sellainen tulee. Yhtyettä on kiva kuunnella kotona stereoilla, saa huudattaa niin paljon kuin sielu sietää - siis ilman korvatulppia. Korvatulppien kanssa soundista tulee mössöistä.
Tulin Savonlinnaan melkein suoraan Rio de Janeiron kestävän kehityksen konferenssista. Olin ilahtunut maakuntamuseon näyttelyistä, nautin sanomattomasti Punkaharjun kauneudesta, Suomen kaikinpuolisesta siisteydestä ja mietin mikä aarre suomalainen luonto. Sieltähän se musiikinrakkauskin meillä kumpuaa. Miten kuunnellaan hiljaisuutta. Musiikki alkaa hiljaisuudesta ja päättyy hiljaisuuteen. Rakastan klassista musiikkia ja kuuntelen mieluusti oopperaa. Siedän siihen liittyvän kaupallisuuden ja hötön, koska tiedän että pohjimmiltaanhan se syntyi opera buffona, kansan iloitteluna,vastareaktiona kirkollisille ja eri (pikkusieluisten) hovein musiikille - ihan kuin Kabukikin oli teatteritaiteessa kansanomainen protesti Japanin keisariilisten ohjeiden mukaan säänneltyjä teatteri- ja tanssitaiteita kohtaan. Ja taas matkasin kauas....mielessäni siis. Vaikka Savonlinnasta kotiin palattuani vietinkin pari rauhallista lomapäivää kotona jatkaen matkaa sitten Ranskan alpeille kuuntelemaan jazzia ja nauttimaan kesästä!
Kiitos Kiitos :) (Minna Tillonen)
Ensimmäinen kesrta Savonlinnan Oooperajuhlilla Linnanpihalla Aidasta nauttien oli elämäni kultturellinen kohokohta. Nautin täysin siemauksin jumalaisesta tunnelmasta, upeasta musiikista, hienoista puitteista, loistavasti toimivasta palvelusta. Ensi kesänä askeleet johtaa La traviatan iki-ihanaan lumoavaan esitykseen, sen olen käynyt kaksi kertaa itkemässä Roomassa. Uskon että Olavinlinnan pihalla esitys nousee silmissäni korkeimpaan mahdolliseen kokemukseen. Kiitos Kiitos :)
Pääsis edes Savonlinnan Oopperajuhlille joskus! (Kirsi Aaltonen)
Vuosi sitten heinäkuussa katselin menovinkkejä kesälle 2012. Olin saanut uuden polven, liikkuminen oli vaikeaa ja mieli paloi maailmalle. Savonlinnan oopperajuhlista 2012 tuli sähköpostiviesti ja surkeana esitin miehelleni että pääsis edes Savonlinnan oopperajuhlille joskus. Ei niin oopperan ystävänä hän sanoi että voidaanhan me joskus mennä. En ilmeisesti kuullut sanaa joskus, vaan tilasin liput ja varasin hotellin autopaikkoineen sillä samalla sekunnilla.
Lentävä hollantilainen oli minulle suuri elämys ja ehkä vain vähän pienempi miehelleni. Nautimme aurinkoisesta viikonlopusta Savonlinnassa järviristeilyllä, hyvästä ruuasta ja Olavinlinnan tunnelmasta. Aamiainen aurinkoisena sunnuntai aamuna hotellihuoneemme parvekkeella oli piste iin päälle. Kotimatkan liikenneruuhkat voi kyllä unohtaa.
Lentävä hollantilainen oli minulle suuri elämys ja ehkä vain vähän pienempi miehelleni. Nautimme aurinkoisesta viikonlopusta Savonlinnassa järviristeilyllä, hyvästä ruuasta ja Olavinlinnan tunnelmasta. Aamiainen aurinkoisena sunnuntai aamuna hotellihuoneemme parvekkeella oli piste iin päälle. Kotimatkan liikenneruuhkat voi kyllä unohtaa.
Kolme huimaa kokemusta samalla kertaa (Merja Wessman)
Savonlinnan oopperajuhlat ja Olavinlinna on se juttu, joka on must joka kesä! Useimmiten on runsauden pulaa, siitä mihin esityksiin liput hankkisi. Tänä vuonna Apcalyptica - järisyttävää menoa, kaunistakin ja viimeisenä salpaava Vuorenpeikkojen tanssi. Seuraavana vastakohta Taikahuilu. Jännitti, miltä se tuntuisi vuosien jälkeen. Esitys ylitti odotukset. Mitä suomalaisten laulajien juhlaa! Kaikki häikäisivät osaamisellaan ja replikointi pienin paikallismaustein oli mainiota.
Tietenkin mietti etukäteen, miltä maistuu norjalaisten esittämä brittiooppera. Kokemus oli niin upea, että tuntui, ettei osaa lähteä pois. Esiintyjät olivat upeita ja tarina koskettava. Liikutuksen tunne kurkussa poistui linnasta onnellisena kokemastaan. Ensi vuosi - sama runsauden pula jälleen: tuttua, mikä pitää kuulla uudestaan ja uutta, mitä ei ole ennen nähnyt. Hmmm!
Tietenkin mietti etukäteen, miltä maistuu norjalaisten esittämä brittiooppera. Kokemus oli niin upea, että tuntui, ettei osaa lähteä pois. Esiintyjät olivat upeita ja tarina koskettava. Liikutuksen tunne kurkussa poistui linnasta onnellisena kokemastaan. Ensi vuosi - sama runsauden pula jälleen: tuttua, mikä pitää kuulla uudestaan ja uutta, mitä ei ole ennen nähnyt. Hmmm!
Kuin Välimeren rannalla (Ulla Törmäkangas)
Kuin Välimeren rannalla - olen kävellyt jo useana kesänä Savonlinnan rantamilla ja nauttinut oopperan tunnelmasta kadulla, ravintolassa ja itse linnassa. Matka täältä Pohjanmaalta ei tunnu koskaan pitkältä vaikka kilometrejä siunaantuu matkamittariin. Uskomatonta, mutta totta; joka kerta ilma on ollut aurinkoinen, ihmiset ystävällisiä ja oopperan jälkeen olo seestynyt, kevyt. Ankaran talven jaksaa taas uutta oopperakesää odotellessa !
Henkeäsalpaavan täydellistä (Tuula Sarasvuo)
Taikahuilu ja Wolfgang Amadeus Mozart musiikillaan kruunasivat menneen kesän 2012. Samettinen, iltaan valmistautuva, ihana Savonlinna, linnan jyhkeä olemus ja rantaan lipuvat pehmeät laineiden liplatukset antoivat enteitä tulevan illan elämyksestä linnan seinien turvallisessa suojassa. Eläytyminen vuosisatojen takaiseen tunnelmaan klassisten sävelien ja loistavien näyttelijäsuoritusten avulla onnistui henkeäsalpaavan täydellisesti.
Esitys oli toiveiden täyttymys. Näiden muistojen kanssa on mukava astella kohti punertuvia, syksyn lehtien värittämiä käytäviä ja polkuja ja odotella valkean lumihunnun peittämää luontoa, kunnes taas uusi kevät koittaa valoisuudellaan.
Esitys oli toiveiden täyttymys. Näiden muistojen kanssa on mukava astella kohti punertuvia, syksyn lehtien värittämiä käytäviä ja polkuja ja odotella valkean lumihunnun peittämää luontoa, kunnes taas uusi kevät koittaa valoisuudellaan.
A STRING OF JEWELS (Bjarne Nybo Jensen Vedbaek)
For more than twenty years we have talked about going to The Savonlinna Opera Festival, but instead we have been travelling around the world to visit opera houses in Australia, Russia, South America, USA and - of course - Europe. We have enjoyed a lot of performances and experienced rain in Verona prior to the first notes of Aida a late evening in the open arena. But this year we decided to go to Finland. We brought our own car and used the ferry from Stockholm and enjoyed the slow sailing through the archipelago towards Helsinki. A jewel.
The next was the arrival to Helsinki and the following round trip in the southeastern part of Finland where we experienced beautiful landscapes, lots of lakes and an almost untouched nature. A fantastic jewel.
But the two opera evenings in Savonlinna were breathtaking. The staging of The Magic Flute and Aida were both marvellous. High quality artists, enormous choirs, beautiful costumes. Al expectations were surpassed - and we did not feel the rain on the second evening. Instead were enjoyed a glass of champagne in the courtyard. More and more jewels. Even the nearby, small restaurant Linnakruovi was a scoop. Serviceminded and qualityfocused are descriptions that fits this place. The trigger for this trip was our 25th anniversary and we could not have chosen a better place to celebrate this date. We both feel rich and wealthy having collected so many jewels on our two weeks trip in Finland. The most precious jewels were collected in Savonlinna - and who knows? Maybe we will be back again soon?
The next was the arrival to Helsinki and the following round trip in the southeastern part of Finland where we experienced beautiful landscapes, lots of lakes and an almost untouched nature. A fantastic jewel.
But the two opera evenings in Savonlinna were breathtaking. The staging of The Magic Flute and Aida were both marvellous. High quality artists, enormous choirs, beautiful costumes. Al expectations were surpassed - and we did not feel the rain on the second evening. Instead were enjoyed a glass of champagne in the courtyard. More and more jewels. Even the nearby, small restaurant Linnakruovi was a scoop. Serviceminded and qualityfocused are descriptions that fits this place. The trigger for this trip was our 25th anniversary and we could not have chosen a better place to celebrate this date. We both feel rich and wealthy having collected so many jewels on our two weeks trip in Finland. The most precious jewels were collected in Savonlinna - and who knows? Maybe we will be back again soon?
Ihana, täydellinen ilta (Pekka Sarkanen)
Kävimme puolisoni kanssa nauttimassa Apocalypticasta linnassa. Konsertti oli huikea, en osannut alunperin edes odottaa mitään niin hienoa elämystä, minkä pojat ja linna tarjosi. Tein aikanani opinnäytetyöni Oopperajuhlille ja katsomo tuli tänä aikana enemmän kuin tutuksi sitä illasta toiseen kiertäen ja kyselyitä sinne vieden. Näin yleisössä ollen katsomo tuntui kuitenkin aivan erilaiselta, kaikki arki oli siitä tyystin pois.
Ilta oli huikea. Pojat ovat aivan omaa laatuaan. Kukaan muu ei saa sellosta irti moisia säveliä. Taiteellisen elämyksen lisäksi oli huikea nähdä kuinka pojat itse imivät illasta kaiken irti nauttien joka solullaan kun saivat esiintyä Suomen upeimmilla festivaaleilla ja huikeimmassa konserttipaikassa. Iho oli kananlihalla useampaan otteeseen, yllätysesiintyjä oli kiva plussa mutta itku pääsi siinä kohtaa kun Perttu ilmoitti heidän soittavan meille myös oopperaa. Donicetti ja varsinkin Verdi heidän tulkintanaan sai veden virtaamaan pitkin poskia. Ilta oli ihana - täydellinen. Kiitos!
Ilta oli huikea. Pojat ovat aivan omaa laatuaan. Kukaan muu ei saa sellosta irti moisia säveliä. Taiteellisen elämyksen lisäksi oli huikea nähdä kuinka pojat itse imivät illasta kaiken irti nauttien joka solullaan kun saivat esiintyä Suomen upeimmilla festivaaleilla ja huikeimmassa konserttipaikassa. Iho oli kananlihalla useampaan otteeseen, yllätysesiintyjä oli kiva plussa mutta itku pääsi siinä kohtaa kun Perttu ilmoitti heidän soittavan meille myös oopperaa. Donicetti ja varsinkin Verdi heidän tulkintanaan sai veden virtaamaan pitkin poskia. Ilta oli ihana - täydellinen. Kiitos!
Kuorokohtaukset - oopperoiden helmet! (Helena Vaahtoluoto)
Olin onnekas ja pääsin katsomaan kesän 2012 jokaisen teoksen ja jokaisen konsertin.Kaikissa oopperoissa oli hyvät solistit, kuoro&orkesteri loistivat kaikissa teoksissa. Mielestäni kaikkein sykähdyttävin esitys oli Free Will, oopperajuhlakuoro oli siinä todella iskussa ja lauloi että näytteli mahtavan hyvin. Kuorokohtaukset ovat aina olleet minusta ne oopperoiden helmet!!!
1000 kilometrin takaa (Veli-Matti Orava)
Viime kesä oli minulle yllättävän kiireistä aikaa. Ja siitä minun on kiittäminen ystävääni ja Savonlinnan Oopperajuhlia. Kävin Savonlinnassa puolisen tusinaa kertaa, osan aikaa auttelemassa tavaroiden ja ihmisten liikuttelussa. Toisen aikaa tekemässä sitä mitä muutkin, ihailemassa oopperoita.
Näin yhteensä neljät oopperat: La Fenicen, Aidan, Taikahuilun ja Free Willin. Milloin en ihaillut hienoja järjestelyjä ja esityksiä itseään, nauroin niille hiljaa itsekseni. Monet kohtaukset kun oopperoissa olivat tavattoman hauskoja, tahattomastikin monesti. Vein jopa äitini ihailemaan elämänsä ensimmäistä kertaa Savonlinnaa ja hän oli riemuissaan matkasta. Ainoa harmi oli, ettemme ehtineet matkan varrella vielä käydä Taidekeskus Salmelassa. Äiti kuitenkin toivoi vielä pääsevänsä uudelleenkin Savonlinnaan, joten tulee sitä varmasti katsottua sitten sillä reissulla. Koska takaisin olen kuitenkin tulossa. Ystäväni ilmoitti saaneensa jo nyt kiinnityksen ensi vuodelle ja se tarkoittaa minunkin tulevan matkustelemaan jälleen edes- sun taakse.
Mikä minun seikkailuistani tekee astetta epätavallisemman on, että jokainen matkani Savonlinnaan oli 1000km. 500km Savonlinnaan ja 500km takaisin. Pari reissua tuli tehtyä jopa yhden päivän sisällä, että sain antaa ystävälleni hengähdyshetken kotona, joka muutoin olisi ollut välimatkan vuoksi mahdoton hänen kiireiltään. En edes yritä väittää, että se oli aina ihan hauskaa ja helppoa, mutta... Olen silti iloinen, että sen saa tehdä uudestaan. Ehtii ensi kerralla pysähtymään matkallakin taiteen nimissä.
Näin yhteensä neljät oopperat: La Fenicen, Aidan, Taikahuilun ja Free Willin. Milloin en ihaillut hienoja järjestelyjä ja esityksiä itseään, nauroin niille hiljaa itsekseni. Monet kohtaukset kun oopperoissa olivat tavattoman hauskoja, tahattomastikin monesti. Vein jopa äitini ihailemaan elämänsä ensimmäistä kertaa Savonlinnaa ja hän oli riemuissaan matkasta. Ainoa harmi oli, ettemme ehtineet matkan varrella vielä käydä Taidekeskus Salmelassa. Äiti kuitenkin toivoi vielä pääsevänsä uudelleenkin Savonlinnaan, joten tulee sitä varmasti katsottua sitten sillä reissulla. Koska takaisin olen kuitenkin tulossa. Ystäväni ilmoitti saaneensa jo nyt kiinnityksen ensi vuodelle ja se tarkoittaa minunkin tulevan matkustelemaan jälleen edes- sun taakse.
Mikä minun seikkailuistani tekee astetta epätavallisemman on, että jokainen matkani Savonlinnaan oli 1000km. 500km Savonlinnaan ja 500km takaisin. Pari reissua tuli tehtyä jopa yhden päivän sisällä, että sain antaa ystävälleni hengähdyshetken kotona, joka muutoin olisi ollut välimatkan vuoksi mahdoton hänen kiireiltään. En edes yritä väittää, että se oli aina ihan hauskaa ja helppoa, mutta... Olen silti iloinen, että sen saa tehdä uudestaan. Ehtii ensi kerralla pysähtymään matkallakin taiteen nimissä.
Oopperannäkäiset Kiteeläiset (Sointu Tammisto)
Sitä heinäkuun päivää oli odotettu. Olin tehnyt 10 pisteen suorituksen taivutellessani mieheni mukaan oopperaan, ensikertalaisen ennakkoluuloja oli vaan hän oli päättänyt "uhrautua" säilyttääkseen sopuisuuden välillämme. Päivä valkeni kauniina mutta lähdön koittaessa illansuussa taivas repesi. Tuli vähän kiirekin kun mieheltä "ei meinannut löytyä mitään päällepantavaa". Automatka sujui leppoisasti kunnes Savonlinnaa lähestyessämme tajusimme, ettei keskustan tuntumasta varmaankaan löydy parkkipaikkoja ja ruuhkista Savonlinnassa oli tiedotettu radiossakin. Siinä kiireessä päätimme koukata Casinon pihaan ja sieltä yhteiskuljetuksen avulla Olavinlinnaan. No, Savonlinna ei ole kovin tuttu paikka kummallekaan, joten Casino ei löytynytkään ihan noin vain. Oli jo kiire ja vettä satoi kaatamalla. Noljakan Shellillä tuumailimme, että mitäs sitten. Onneksi nokkela mieheni rohkeasti kysäisi eräältä tankkaamaan tulleelta herrasmieheltä, josko tämä suostuisi kyyditsemään meidät oopperajuhlille. Tämä herra sattuikin olemaan "pelastava enkelimme". Hän toi meidät Olavinlinnan jonolle ja ystävällisesti toivotti meille antoisaa oopperailtaa.
Jono... tai siis neljä jonoa rinnan... oli pitkä mutta tunnelma varsin letkeä. Lähes kaikki olivat varustautuneet sateenvarjoin, vain muutama oli keksinyt, että sadeviitta toimii paremmin ko. tilanteessa. Nimittäin aika monella oli vähintäänkin hihat märkänä sisälle päästyään sillä sateenvarjot roiskivat vettä milloin miltäkin puolelta oman varjon alle ja jonot etenivät varsin hitaasti. Mutta odotus kyllä palkittiin. Taikahuilumme oli ihastuttava, lavasteet nerokkaat, puitteet kerrassaan hienot ja musiikki..ah, ihana elämysilta. Miehenikin piti näytöksestä kovasti ja lupautui ensi kesänkin oopperajuhlille. Näin sitä tehdään oopperan ystäviä. Siihen vielä erinomainen yöpala Savonlinnan yössä ja hyvillä mielin 100 km:n kotimatkalle. Ensi vuonna varaudumme sadeviitoin, olemme ajoissa ja ehkäpä tulemmekin höyrylaivalla seikkaillen.
Jono... tai siis neljä jonoa rinnan... oli pitkä mutta tunnelma varsin letkeä. Lähes kaikki olivat varustautuneet sateenvarjoin, vain muutama oli keksinyt, että sadeviitta toimii paremmin ko. tilanteessa. Nimittäin aika monella oli vähintäänkin hihat märkänä sisälle päästyään sillä sateenvarjot roiskivat vettä milloin miltäkin puolelta oman varjon alle ja jonot etenivät varsin hitaasti. Mutta odotus kyllä palkittiin. Taikahuilumme oli ihastuttava, lavasteet nerokkaat, puitteet kerrassaan hienot ja musiikki..ah, ihana elämysilta. Miehenikin piti näytöksestä kovasti ja lupautui ensi kesänkin oopperajuhlille. Näin sitä tehdään oopperan ystäviä. Siihen vielä erinomainen yöpala Savonlinnan yössä ja hyvillä mielin 100 km:n kotimatkalle. Ensi vuonna varaudumme sadeviitoin, olemme ajoissa ja ehkäpä tulemmekin höyrylaivalla seikkaillen.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)