maanantai 23. heinäkuuta 2012

Hieno kokemus (Ari-Pekka Anttila)

Äitini on käynyt useamman kerran oopperajuhlilla ja kertonut kuinka hieno tämä kokemus on vaikka ei olekaan niinkään ns. korkeakulttuurin suurkuluttaja. Mietin että olisi hieno kokoe tämä vaikka ei varmaan kovin kiinnostavaa olekaan. töissä sattui olemaan kilpailu jossa oli palkintona 2 lippua Savonlinnan ooppera juhlille 2012 La Fenicen kantaesitykseen ja voitin sitä kautta liput.

Kokemus oli ihan erilainen kuin olin odottanut, se oli mahtava! Viimeistään lopussa kun teoksen tekijät saivat suosionosoitukset ja taputukset, niin varmasti koko yleisöllä oli ylpeä fiilis että oli nähnyt tämän kantaesityksen! Ja samallahan tuli nähtyä erittäin hienoa kesäistä Savonlinnaa. Hieno kokemus vaikka, mutta jos omasta kukkarosta joutuisi liput ostamaan niin ne on omaan budjettiin way too much.

Ihana Papageno (Essi Hämäläinen)

Olen ollut Savonlinnassa katsomassa oopperaa useammankin kerran, mutta mieleenpainuvin on luultavasti tämänvuotinen Taikahuilu. Olen unelmoinut sen oopperan näkemisestä ja vuosia ja harmikseni se aikanaan jäi tauolle ohjemistosta ja sitä saatiin odottaa näihin päiviin saakka.

Tunnen oopperan tarinan ja musiikin, mutta katseluelämys ihan livenä on jäänyt saamatta. Seurasin esitystä mielenkiinnolla ja Papagenno on ihana. Vielä hauskempaa siitä tuli, kun huomasin, että Papagenon repliikit on kirjoitettu paikallista näkökulmaa noudattaen ja vähän kieliposkessa. Papagenohan on vähän kuin kanttori Ilmari Piiparinen, jota jäi väkisin seuraamaan. Muista rooleista alkoi tulla statisteja :) Kokemus oli mieleenpainuva ja ehdottoman hauska!

Äimänkäkenä (Jarmo Hohtari)

Olin 1995 katsomassa ja vaikka laulajilla oli mikit, oli aivan käsittämätöntä, kun naissopraano kääntyi minua kohti, niin ääni ei tullut PA:n kautta vaan ihmisestä itsestään ihan älyttömän kovaa, olin aivan äimänkäkenä.

Hienoa ja mahtavaa (Pekka Lehtonen)

On ihana heinäkuinen torstaiaamu Helsingissä,odottava tunnelma,olemme vaimoni kanssa ensimmäistä kertaa lähdössä teatteriin ja vieläpä Savonlinnan Oopperajuhlille. Toukokuussa varatut liput ja vieläpä hyville paikoille on aika lähteä kohti Savonlinnaa ja sitä odotettua näytöstä.

Saavumme Savonlinnaan, kaupunki on tulvillaan iloista oopperakansaa ja kivaa tunnelmaa. Suuntaamme kohti Olavinlinnaa sillä illan esitys, Taikahuilu on kohta alkamassa. Istumme paikoillemme ja odotamme jännityksellä mitä saamme kuulla ja nähdä.

Reipas pari tuntia vierähtää ...istumme paikoillamme melkein vedet silmissä..ja taputamme illan esiintyjille ...voi miten hienoa tämä onkaan. Kumpikaan meistä ei ole ennen oopperassa käynytkään ja asenteella että käydään katsomassa...mikä oli lopputulos...tänne on päästävä uudestaan. Ja näin onkin aloimme jo katsomaan aikatauluja vuoden 2013 esityksiin. Hienoa ja mahtavaa.

Norppakin oopperassa (Matti Juhani Mäkelä)

Olin vuosia mukana oopperan järjestysmiestehtävissä. Kymmenkunta vuotta sitten huomasimme esityksen aikana linnan sisääntuloaukossa seisoessamme norpan pyörähtelevän aivan ponttoonisillan vieressä eteläpuolella. Jännitimme, pysyykö se siinä vielä esityksen loppuun saakka. Hetkeä ennen oopperan loppusoittoa se jatkoi iloista sukelteluaan.

Palasin paikalleni C-katsomon taakse ja aloin ohjaamaan ihmisiä käyttämään myös eteläpuoleista poistumistietä. Samalla informoin ihmisiä myös norpasta. Ehkä poistuminen ponttoonisillalla silloin oli vähän normaalia hitaampaa, mutta aika moni tuon norpan silloin näki.

Pari päivää myöhemmin olin taas linnan portilla ottamassa vastaan oopperavieraita. Vanhempi nainen äkkäsi minut ja äkkiarvaamatta kapsahti kaulaani. "voi kiitos teille, että sain vielä eläissäni nähdä elävän norpan toissailtana. Lapsenlapseni eivät olleet uskoa, kun kerroin, että olin nähnyt norpan aivan läheltä".

Ympyrä sulkeutui (Matti Mäkelä)

Kesällä 2003 oli Oopperajuhlilla ulkomaisena vieraana Chilen kansallisooppera ja sen toisena oopperana "Joaquin Murietan sankaruus ja kuolema". Olin lukenut, että se perustui Pablo Nerudan tekstiin jonka sitten vuosia myöhemmin oli oopperaksi säveltänyt Sergio Ortega. Tiesimme säveltäjän tulevan itse Savonlinnaan, koska kyseessä oli ensimmäinen kerta, kun kyseinen ooppera esitettiin Chilen ulkopuolella.

Oopperajuhlien henkilökunnalta saimme tietää, kuka tämä henkilö oli, kun hän oli seuraamassa ensimmäisiä harjoituksia. Olimme pari tuntia ennen ensi-iltaa normaaliin tapaan linnan pääsisäänkäynnissä järjestysmiehinä, kun näimme tämän miehen tulevan hitaasti raskain askelin pitkin ponttoonisiltaa. Olimme saaneet sisäpiiritiedon, että hänellä oli vakava sairaus. Siitä huolimaatta hän oli halunnut tulla Pariisista - jossa hän tuolloin asui - katsomaan oopperansa esityksiä. Kyseisenä päivänä ensi-iltaan oli tulossa muyös tasavallan presidentti Tarja Halonen, joka tunnetusti oli suuri Chilen ystävä. Ortegan sivuutettua meidän, yksi meistä huomautti kaverilleen, että "säveltäjä käveli vielä heikommin kuin sinä". Tämä kaveri kävi päivittäin Kuopiossa raskaissa hoidoissa ja halusi siitä huolimatta tulla mukaan talkoohommiin tapaamaan lukuisia oopperaystäviään.

Ortega vieraili vielä linnassa lähes päivittäin, kun kyseistä oopperaa harjoitettiin ja esitettiin. Kuukautta myöhemmin saimme lukea, että hän oli kuollut Pariisissa. Puhuimme seuraavana kesänä, kuinka tärkeä hänelle oli kuitenkin varmaan tuo vierailu ollut. Ympyrä presidentti Salvadore Allendesta ja Pablo Nerudasta häneen oli sulkeutunut upealla tavalla.

Koskaan ei ole liian myöhäistä (Tanja Honkanen)

Oopperataide-elämys on upea kokemus. Koskaan ei ole liian myöhäistä tehdä tutttavuutta oopperataiteeseen.En kadu yhtään sitä, että keräsin rohkeutta itseeni ja päätin uskaltautua lähtemään Savonlinnan oopperajuhlien 2011 Don Carlo oopperaesitykseen. Tunnustan, että minullakin on ollut vääriä uskomuksia ja käsityksiä oopperataiteesta. Minä olen myöskin pitänyt oopperataidetta hienohelmaisten kanojen kotkotuksena.

Savonlinna on upea kesäkaupunki ja Olavinlinna joka toimii oopperoiden esityspaikkana on henkeäsalpaavan upea paikka jossa voi kohdata historian ja nykypäivän.

Lahdesta lähdettiin matkustamaan linja-autolla kohti Savonlinnaa. Sää oli helteinen ja ulkolämpömittarin lukemat olivat yli 20 astetta. Don Carlo oopperaesitys alkoi kello 19.00. Don Carlo oopperan musiikista huolehti Unkarin valtion oopperan sinfoniaorkesteri ja oopperan solistit olivat Unkarin valtionoopperasta. Oopperan oli säveltänyt Verdi. Ennen ooppera esityksen alkamista orkesterin soittaja virittelivät soittimiaan. Orkesterin soittimien virittämisen äänet nostattivat tunnelmaa kattoon. Olavinlinnan katsomossa oli sähköinen tunnelma.

Ooppera esitys alkoi sinfoniaorkesterin musiikilla ja oopperan solistien saapuessa näyttämölle. Oopperan esityksen kieli oli italia. En ollut italiankielen taitoinen joten seurasin librettoa, Olavinlinnan näyttämon yläreunassa näkyvässä suomenkielisessä käännöstekstistä. Niskat joutuivat kovalle koetukselle kun joutui koko oopperaesityksen ajan kurkottelemaan yläilmoihin päin. Unkarin valtionoopperan orkesteri soitti upeasti ja oopperan solistit esittivät upeasti aarioitaan. Don Carlo oopperassa nähdyt puvut olivat upeita ja lavastuskin oli sopusoinnussa oopperan muiden osatekijöiden kanssa. Ennen oopperaa täytyi perehtyä siihen mitä tarkoitetaan, sopraano, tenori, basso ym. laulamisen tulkitsemisella.Don Carlon libretto oli toisinaan niin tunteikasta ja herkkää, että melkein silmät kostuivat kuun kuunteli ooperalaulajien esitystä. Ei maailmasta ole mihinkään kadonnut ihmisen kostonhalu, intohimo rakkauskertomuksissa, joita on törmää kahden miehen ja yhden naisen välisessä murhenäytelmässä. Oopperataide on monien mahdollisuuksien näyttämö tuoda esille näitä ihmisen elämää koskettavia ajattomia teemoja.

Olavilinnan katsomossa riittää lämpöä kesällä. Don Carlo esitys oli niin muukaansa tempaiseva, että ei huomannut ajankulumista. Kun oli oopperan kolmaskohtaus päättynyt ja kaikki oopperassa esiintyneet oopperatähdet kumarsivat yleisölle ja yleisä taputti ja huusi bravoota. Olin hölmistynyt ja kysyin vieressä istuvalta: onko aivan tosissaan tämä ooppera esitys nyt päättynyt? Sanoin vähän sellaiselta tuntuu, että ooppera esitys loppui kesken. Tämän jälkeen voin suositella rehellisesti Savonlinnan oopperajuhlia kaikille sellaisille jotka haluaisivat mutta eivät uskalla lähteä katsomaan ja kuuntelemaan oopperataidetta. Kannustaisin heittämään huitsinnevadaan kaikki hassut uskomukset ja höpöhöpö puheet oopperataiteesta, että se sopisi ainoastaan hyvin hienohelmaisille ja hienohipiäisille daameille.

perjantai 6. heinäkuuta 2012

Yksi kesä ilman (Helena Jauho)

Teinityttönä suhtauduin musiikkiin ja erityisesti oopperaan suorastaan kuolemanvakavasti. Liput olivat budjettiini nähden suhteettoman kalliita ja siksi valmistauduin jokaiseen esitykseen äärimmäisen perusteellisesti lukemalla librettoa ja kuuntelemalla etukäteen äänityksiä, jos niitä vain oli saatavilla. Savonlinnassa vietin "olemme vain ystäviä"-ystäväni kanssa monena kesänä useamman päivän suorastaan ahmien tarjolla olevaa musiikkia.

Intohimoni saavutti lopulta jo komediallisia piirteitä: seurasin Taikahuilua kenraaliharjoituksissa partituuri sylissäni. Yhteiset oopperamatkat loppuivat kun tapasin sytämeni valitun. Olisin halunnut jakaa ystäväni kanssa hankitut oopperaliput niin, että olisin saanut kaksi lippua samaan näytökseen. Se ei ystävälleni sopinut ja asiasta riideltiin todella klassiseen oopperadraaman tyyliin puhelimen välityksellä ja yli kolme tuntia. Sydämeni valittu istui puhelinkopin ulkopuolella ja ihmetteli, mistä niitä kolikoita niin pitkäksi aikaa riitti. Ei niitä riittänytkään, mutta puhelinautomaatin rahasäiliö oli täyttynyt eikä huolinut lisää kolikoita. Hävisin taistelun, en saanut lippuja, emme olleet ystäväni kanssa enää edes hyvänpäiväntuttuja ja yhden kesän jouduin selviytymään ilman Savonlinnan opperajuhlia. Onneksi olin nii-iin rakastunut!

Henkeäsalpaavaa (nimim. kesätyttö)

Oopperamatka Järvi-Suomeen on henkeäsalpaava maisema, valkea yö, hiljaisuutta, iltainen sadekuuro, kansalaisylpeyttä, huikeaa tunnelmaa ja romantiikkaa.

Tuskin maltan nukkua (Pauli Niskanen)

Lueskelin noita tarinoita oopperaelämyksistä, joita joillakin jo vuosikymmemnien takaa. Omani ovat paljon tuoreempia, muutamalta viime vuodelta, eivätkä kaikki Savonlinnasta. Ensi kosketukseni oopperaan sain Ruoholahdessa, Stadian opiskelijoiden version Taikahuilusta, ja pidin siitä. Silloin esitin toiveen, että pääsisin joskus näkemään oopperan Savonlinnassa. Ja nyt se toiveeni toteutuu. Tuskin maltan nukkua tulevia öitä oopperanautintoa odottaessani:)

(Julkaisemme tämän tekstin poikkeuksellisesti vaikka se ei kerro Savonlinnan Oopperajuhlilla elettyä tarinaa)

Ehkä vielä joskus (Sanna Jokinen)

Muistan aina, kun mummoni vei minut ensimmäisen kerran Savonlinnan Oopperajuhliin. Olin pieni vielä, mutta jo pelkkä miljöö ja tunnelma teki minuun valtavan vaikutuksen. Vuosi toisensa jälkeen olen halunnut aina palata Savonlinnaan Oopperajuhlien aikaan ja nauttia siitä ihanasta tunnelmasta ja hyvistä muistoista! Ehkä voelä joskus ...

Alagna, Botha, Figaro, myrsky ja ensi kesänä La traviata (Leena Hänninen)

Roberto Alagna oli iloni ja lohtuni.Työni vuoksi jouduin ajamaan paljon, talvella, pimeällä, väsyneenä. Musiikki piti hereillä, jopa lauloimme paljon yhdessä. Ja sitten kuulin, että hänet näkee livenä Savonlinnassa. Vakituiset konserttikumppanini kieltäytyivät, eivät ymmärtäneet innostustani.

Mieheni lupautui kuitenkin (aivan vapaaehtoisesti) mukaan. Hankin liput jo edellisenä kesänä ja säilytin kuin aarretta. Keväällä aloin etsiä majoitusta. Ooperajuhlien sivuilta löytyi Alagna-kilpailu, johon tietysti vastasin. Unohdin koko jutun, kunnes sain puhelun: olin voittanut liput Alagna-konserttiin. Sain siis houkuteltua myös sisareni ja ystävänsä mukaan. Ja konserttikuume kohosi.

Pari päivää ennen tyrmäävä uutinen. Konsertti peruutettu, tähti "sairastunut". Kiukkua, raivoa, pettymystä, ei voi olla totta. No, liput oli hankittu, majoitus maksettu ja joku oli lupautunut paikkaamaan. Siis matkaan eka kertaa Savonlinnaan. Kaunis kaupunki, ystävälliset ihmiset lievittivät harmistusta. Ja paikkaaja, Johan Botha. Ilmeisesti oli vaadittu melkoisia ponnistuksia,että homma saatiin pelaamaan. Ja pelasihan se. Pienen alkujännityksen saattoi aistia ja sitten mentiin. Harmitus haihtui. Nautimme komeasta äänestä ja kauniista musiikista.

Sorry, Roberto, meidän tarinamme on ohi. Levysi pölyttyvät auton hanskalokerossa. Tämän ikäistä tätiä mies ei petä kuin kerran! Figaro nähtiin pari vuotta sitten. Figaron jälkeinen myrsky tuskin unohtuu koskaan. Oman lapsen häät tänä kesänä. Mutta ensi kesänä La Traviata. Oma mies lupasi lähteä mukaan.

Pikkumustissa Aleksanterin teatterissa (Terttu Kaleva)

Kun olin nuori äitini vei minut joka vuosi Oopperaan (nykyisin Aleksanterin teatteri). Silloin puettiin päälle pikkumusta ja näin pukeutumisella ja hyvällä käytöksellä kunnioitettiin ja arvostettiin ohjelman esittäjiä. Muistan tämän kuin eilisen päivän vaikka olen jo 66 v. Hyvät tavat, puketuminen ja hyvät käyttäytymiset olivat silloin muotia, voi kun ne olisi yhä.

10 vuotta joka kesä (Arja Juvani)

10 vuotta tein joka kesä kulttuurimatkan Savonlinnan Oopperajuhlille. Yöpyminen Casinolla, muikut Seurahuoneen katolla ja upea oopperaesitys linnassa, illalla kävely kesäyössä kaupungin halki siltaa pitkin casinolle. Ihania muistoja ihania tunteita, ihanassa ympäristössä!

Kerrasta koukkuun (Jorma Reinikainen)

Miten jäin Savonlinnan oopperajuhlien koukkuun? Elettiin muistaakseni 1980-luvun puoltaväliä, kun mietin edesmenneen vaimoni kanssa jotakin uutta kokemusta kesäloman kunniaksi. Ooppera oli meille molemmile täysin vieras alue, mutta sinä sateisena päivänä, Lahdessa Aleksanterinkadulla autossa istuessamme, pälkähti päähäni, että lähdetään Savonlinnaan oopperaan.

Meillä oli aikaisempina kesinä tapana kiertää linna ja eläytyä sen historiaan. Soitin siltä istumalta Savonlinnan matkailutoimistoon tiedustellakseni, oliko sille viikolle vapaita lippuja. Muistan hyvin, kun minulle vastattiin ystävällisesti, että sen viikon esitykset olivat loppuunmyydyt. Kuitenkin vielä samaan puheluun ystävällinen virkailija sanoi seuraavan päivän esitykseen vapautuneen juuri kaksi paikkaa, mutta ne ovat kalleimmasta kategoriasta. Minulla ei ollut hajuakaan, mitä kalleus tarkoitti, vaan varasin ne heti hintaa kysymättä. Minua pyydettiin noutamaan liput heti seuraavana aamuna, koska esitys oli illalla. Muistan aina, kun menin vaimoni kanssa ostamaan ja erityisesti maksamaan liput. En muista , kuinka monta markkaa ne maksoivat, mutta se oli silloiselle nuorelle miehelle erittäin paljon. Onnistuin näyttelemään, että hinta oli minulle pikkujuttu, vaikka samalla mietin, mitä tulikaan ostettua. Suoraan sanottua sika säkissä.

Mutta tässä on myös syy siihen, miksi olen sen jälkeen käynyt lähes joka kesä Savonlinnan oopperajuhlilla, yksityisesti ja välillä asiakkaitteni kanssa. Liput maksettuani, päätimme vaimoni kanssa perehtyä Don Giovannin librettoon perusteellisesti. Ostimme pullon valkoviiniä, ja luimme koko iltapäivän Linnan kalliolla librettoa, jotta olisimme hieman kärryillä, mistä maksoimme, ja mihin olemme menossa. Oletan, että jos joku olisi antanut minulle liput ilmaiseksi, olisin lähtenyt oopperasta yhtä pihalla kuin sinne mennessä, mutta perehdyttyäme perusteelisesti librettoon, pystyimme täysin uppoutumaan kauniiseen musiikkiin, ja erityisesti valtavaan esityksen tunteeseen.Muistan sen illan aina.

Sen jälkeen, kun olen mennyt nykyisen vaimoni, tai asiakkaideni kanssa oopperaan, olen aina ostanut kaikille libretot ja mahdollisesti CD:t, ja lähes pakottanut heidät kuuntelemaan ja lukemaan ne, viimeistään matkalla Savonlinnaan. Toivon, että kaikki saisivat saman kokemuksen kuin sain itse aikanaan. Odotan innolla tämän kesän oopperaani, ja haluan tarjota siihen mahdollisuuden pojalleni, ja hänen tulevalle vaimolleen.

Astrid ja 8-vuotias (Eeva Olkkonen)

Olimme matkustaneet Astrid-purjelaivalla Saimaan kanavan kautta Savonlinnaan. Joten menimme tietysti Savonlinnassa oopperaan katsomaan Aidaa. Satoi kaatamalla ja oli aika kylmä. Me aikuiset nautimme "teetä" lämpimiksemme. Poikani oli 8-vuotias ja jaksoi seurata oopperan kulkua melkein koko ajan. Puvut ja musiikki oli tietysti aivan upeat. Teki meihin kaikkiin vaikutuksen-oli elämys sateesta huolimatta.

Tarina ... (Hannele Lappalainen)

.. alkoi v.-84 Savonlinnan oopperasta perheen kanssa. V. 2001 työtoverini sanoi kiinnostuksensa oopperaan ja tiesi minun käyneen vuosia Savonlinnassa. Niinhän me laitoimme "avoimen kutsun" työyksikkömme ilmoitustaululle syksyllä 2001. Aihe oli Savonlinnan Oopperajuhlat kesällä 2002.

Asiasta kiinnostuneita ilmoittautui määräaikaan mennessä 7 hlöä. Ilmoittautuminen oli sitova. Siitä lähti tämä todella mielenkiintoinen ja naisia yhdistävä tekijä. Olemme joka vuosi ollee mukana paitsi 2010. Silloin olimme Veronassa juhlavuoden puitteissa. Kaksi hlöä vietti silloin v.60 juhlaa ja olimme päättänee viettää juhlaa ko.paikassa.

Nyt olemme jälleen juhlien merkeissä Savonlinnassa 3-7.7-12:sta. Perinteinen "kotimme" on Punkaharjulla. Meillä kaikilla on Savonlinnan Ooppera Festival paidat vuodelta 2002. Se oli juhlavuosi. Paidat olemme pitänee todella arvossa ja vielä jälkipolville tallenteena. Mutta niihin ja yhteisiin Oopperaretkiimme liittyy paljon. Historian kirjaan voisi liittää kokemuksia Oopperasta, Savonlinnasta ja Naisenergiasta. Odotan kommenttianne. Hannele Lappalainen. Kiva, jos meillä olisi mahdollisuus esittäytyä kertoa tarinaamme lähemmin.