Savonlinnan Oopperajuhlat yhdisti ystävyyteni entiseen koulutoveriin lähes 50 vuoden
takaa. Ooppera oli tärkeä elementti saada hänet houkutelluksi Etelä-Lapista tapaamaan perhettäni ja tuoda mukaan vaimonsa jota en ollut koskaan tavannut koska olimme edellisen kerran tavatessamme vasta koulupoikia. Oopperan ympärillä on uudistunut oiva ystävyys kahden perheen välille ja Savonlinna tulee varmasti olemaan kauan ohjelmassamme.
keskiviikko 19. joulukuuta 2012
Liikutuin (Heli Vesanto)
Taikahuilu 24.7. oli uskomattoman upea ja koskettava. Olin kuullut Yön kuningattaren aarian ensimmäistä kertaa koulun musiikkitunnilla yli kaksikymmentä vuotta sitten äänitteenä ja nyt elävänä ensimmäistä kertaa. Itkin liikutuksesta kuin pieni lapsi. Eikä ollut ainut aaria, jonka aikana oli vaikea pidätellä tunteita.
Mahtava elämys (Karoliina Heikkinen)
Upea, mahtava, ainutlaatuinen eli elämys Olavinlinnassa kun sellon soittajapojat saapuivat selloinensa paikalle. Hyvin epäluuloisesti kävelin linnaan kun tämänkaltainen musiikki ei yleensä ole makuuni mutta elämys oli mahtava. Lisää tämänkaltaisia esityksiä. On hienoa että meidät nuoretkin huomioidaan. Loistava osoitus että oopperaa voi soittaa muullakin tavalla kuin perinteisellä. Hienoa! Rohkea veto!
Kansainvälinen laulukilpailu (Kari Nurminen)
Poimin runsaasta tarjonnasta 2. kv. laulukilpailun finaalin 29.7. Useamman kesän kokemukset takana, mutta Savonlinna ja Olavinlinna jaksavat säväyttää! Finalistit olivat tasokkaita ja järjestely onnistunut: 2 x 6 aarian setti oli hyvä oivallus ja oopperaorkesteri hoiti vaikean tehtävän ja siirtymiset eri teosten välillä jouhevasti.
Ylpeä saa olla myös Savonlinnan yleisöstä, joka kannusti kansainvälistä kilpailijakaartia tasapuolisesti ja tyylikkäästi. Kuuman nihkeä kesäilta ja oheistapahtumat vielä täydensivät kilpailutunnelmaa. Ensi vuonna Savonlinna ehdottomasti kesäohjelmassa!
Ylpeä saa olla myös Savonlinnan yleisöstä, joka kannusti kansainvälistä kilpailijakaartia tasapuolisesti ja tyylikkäästi. Kuuman nihkeä kesäilta ja oheistapahtumat vielä täydensivät kilpailutunnelmaa. Ensi vuonna Savonlinna ehdottomasti kesäohjelmassa!
Aika menetti merkityksensä (Minna Nurmi)
Olin tänä vuonna katsomassa Savonlinnan Oopperajuhlilla 100-vuotisjuhlan kunniaksi aivan upeaa näyttämöspektaakkelia, Aidaa. Tunnelma oli lavastuksineen ja oopperoineen niin täydellinen kokemus, että aika menetti merkityksensä ja tuntui kuin olisi itse kadonnut Egyptiin kaiken musiikin ja tanssin keskelle. Vilunväreet kulkivat selkää pitkin kauniiden aarioiden noustessa ilmoille toinen toisensa jälkeen. Olo oli oopperan jälkeen pitkään euforinen ja epätodellinen kaiken sen kauneuden koettuaan.
Irtiotto arjesta (Sirkka Ihalainen)
Starttasimme Kuopiosta 20.7 sateisena aamuna neljän keski-ikäisen naisen seurue kohti Savonlinnaa. Olin houkutellut mukaani naisia, joista oli mukava tehdä irtiotto arjesta ja läksimme niillä toiveilla, että perillä paistaisi aurinko, konsertti olisi hyvä ja virkistävä, pääsisimme syömään Lankkumuikut Seurahuoneen terassille ja voisimme hyvässä säässä katsoa linnaan menevää juhlakansaa! Ja kun pääsimme perille, aurinko paistoi, konsertti oli hyvä ja mieliä ihan liikauttava, Lankkumuikut maistuivat ja maisemat olivat terassilta upeat!
Juhlakansa valui arvokkaana linnaan Lentävää Hollantilaista katsomaan ja kuulemaan ja me elimme mukana tunnelmassa, mutta emme tällä kertaa menneet linnaan! Kello lähestyi seitsemää ja järjestysmiehet vielä odottivat jotakin tärkeää vierasta, niin minä sen ymmärsin ja houkuttelin seuralaisiani vielä hetken odottamaan. Odotuksemme palkittiin ja saimme seurata Presidenttiparin linnaan saapumista, aplodeerasimme ja saimme Presidentiltä iloisen kädenheilautuksen ja hymyn vastaukseksi!
Irtiottomme arjesta oli täydellinen; kaikki toiveemme toteutuivat ja huikeasti vielä ylittyivätkin! Ajattelimme tehdä tavasta perinteen, kaikista meistä oli niin mukavaa! Jos vielä linnaan seuraavalla kerralla...
Juhlakansa valui arvokkaana linnaan Lentävää Hollantilaista katsomaan ja kuulemaan ja me elimme mukana tunnelmassa, mutta emme tällä kertaa menneet linnaan! Kello lähestyi seitsemää ja järjestysmiehet vielä odottivat jotakin tärkeää vierasta, niin minä sen ymmärsin ja houkuttelin seuralaisiani vielä hetken odottamaan. Odotuksemme palkittiin ja saimme seurata Presidenttiparin linnaan saapumista, aplodeerasimme ja saimme Presidentiltä iloisen kädenheilautuksen ja hymyn vastaukseksi!
Irtiottomme arjesta oli täydellinen; kaikki toiveemme toteutuivat ja huikeasti vielä ylittyivätkin! Ajattelimme tehdä tavasta perinteen, kaikista meistä oli niin mukavaa! Jos vielä linnaan seuraavalla kerralla...
Kesänvietto kaupunkini (Marja-Leena Malin)
Syntymäkaupunkini Savonlinna on ollut aina kesänvietto kaupunkini, kouluikäisenä mummon luona ja Pirttisaaren mökillä. Myöhemmin Ratsumies ja Taikahuilu oopperat innostivat katsomaan ja kuuntelemaan jonkun teoksen lähes joka kesä aina tähän asti. Usein vierailulla kuunneltiin myös Timo Mustakallio -kilpailuja. Tänä kesänä kansainvälisen oopperalaulukilpailun III alkuerä.
Olavinlinnahan oli tuttu monista kierroksista jo koululaisena. Ensimmäiset oopperat puupenkeillä, sitten vuotava katos ja nyt tosi hyvät olosuhteetkin. Oli helppoa lähteä oopperajuhlille, kun majoitus järjestyi aluksi mummon luona, sittemmin kummitädin hoivissa, nykyisin hotellissa. Tämän kesän Lentävä hollantilainen mahtava esitys, mutta ei ihan niin sykähdyttävä kuin aikaisemmin jo vuosia sitten näkemäni. Tässä ei ollut niin paljon yllättävää ja uutta, mutta upeat solistit ja kuoro. Tulen ensi kesänäkin mahdollisuuksien mukaan.
Olavinlinnahan oli tuttu monista kierroksista jo koululaisena. Ensimmäiset oopperat puupenkeillä, sitten vuotava katos ja nyt tosi hyvät olosuhteetkin. Oli helppoa lähteä oopperajuhlille, kun majoitus järjestyi aluksi mummon luona, sittemmin kummitädin hoivissa, nykyisin hotellissa. Tämän kesän Lentävä hollantilainen mahtava esitys, mutta ei ihan niin sykähdyttävä kuin aikaisemmin jo vuosia sitten näkemäni. Tässä ei ollut niin paljon yllättävää ja uutta, mutta upeat solistit ja kuoro. Tulen ensi kesänäkin mahdollisuuksien mukaan.
La Fenice - ensi-ilta 6.7.2012. (Marianna Huttunen)
Kun vuosi sitten sain käsiini kesän 2012 oopperajuhlaohjelmiston ennakkoesitteen, päätin jo heti silloin tulla katsomaan La Fenicen, se herätti heti uteliaisuuteni ja mielenkiintoni.
Niinpä sitten järjestin itseni ensi-iltaan odottavin mielin. Innostustani lisäsi erinomainen oopperan ennakkoesittely (kiitokset Uljas Pulkkikselle!), ilman sitä olisi moni asia saattanut jäädä avautumatta.
Oli antoisaa seurata oopperaa, kun tuoreessa muistissa olivat tiedot sisällön faktoista ja fiktiosta, henkilöistä, koko oopperan rakenteesta ja tyylikirjosta, pystyin ikään kuin lataamaan oikean asenteen päälle; kysymyshän oli hauskasta ja värikkäästä oopperaparodiasta - ei siis tosikoille!
Nautin kokonaisuudesta kaikkine puolineen, ohjaus piti koko jutun ihailtavasti kasassa, lavastus ja puvustus nautinnollista silmänruokaa, ja huumori oli hulvatonta. Musiikki tuntui välillä liiankin sekaiselta, mutta loppujen lopuksi kaikkine kliseineenkin palveli kokonaisuutta, en moiti! Suurta taidetta La Fenice ei kuitenkaan ollut, sellaista, joka jää elämään kuten monet muut suomalaisoopperat, mutta ehdottomasti kokemisen arvoinen, voisin mieluusti katsoa ja kuunnella sen toisenkin kerran!
Niinpä sitten järjestin itseni ensi-iltaan odottavin mielin. Innostustani lisäsi erinomainen oopperan ennakkoesittely (kiitokset Uljas Pulkkikselle!), ilman sitä olisi moni asia saattanut jäädä avautumatta.
Oli antoisaa seurata oopperaa, kun tuoreessa muistissa olivat tiedot sisällön faktoista ja fiktiosta, henkilöistä, koko oopperan rakenteesta ja tyylikirjosta, pystyin ikään kuin lataamaan oikean asenteen päälle; kysymyshän oli hauskasta ja värikkäästä oopperaparodiasta - ei siis tosikoille!
Nautin kokonaisuudesta kaikkine puolineen, ohjaus piti koko jutun ihailtavasti kasassa, lavastus ja puvustus nautinnollista silmänruokaa, ja huumori oli hulvatonta. Musiikki tuntui välillä liiankin sekaiselta, mutta loppujen lopuksi kaikkine kliseineenkin palveli kokonaisuutta, en moiti! Suurta taidetta La Fenice ei kuitenkaan ollut, sellaista, joka jää elämään kuten monet muut suomalaisoopperat, mutta ehdottomasti kokemisen arvoinen, voisin mieluusti katsoa ja kuunnella sen toisenkin kerran!
Minun tarinani (Päivi Patrikainen)
Olimme Savonlinnan Aidan ensimmäisessä ensi-illassa, kolme sukupolvea: äitini, mieheni ja minä sekä esimurrosikäinen poikamme. Kaikki pidätimme henkeämme mahtavan esityksen valloittamina. Ei haitannut edes sateinen sää. -Sittemmin olen nähnyt oopperoita usein. –
Tänä kesänä olimme ruotsalaisten vieraidemme kanssa Oopperajuhlilla ja näimme Aidan, saman ohjauksen kuin vuosikausia, jopa vuosikymmeniä sitten . Ja sama mahtava, pakahduttava tunne kuin ensi kerralla! Ooppera ei ollut menettänyt mitään tuoreudestaan!
Tänä kesänä olimme ruotsalaisten vieraidemme kanssa Oopperajuhlilla ja näimme Aidan, saman ohjauksen kuin vuosikausia, jopa vuosikymmeniä sitten . Ja sama mahtava, pakahduttava tunne kuin ensi kerralla! Ooppera ei ollut menettänyt mitään tuoreudestaan!
Valmistujaislahja (Merja Laamanen)
Olin ostanut tyttärelleni lipun oopperajuhlille hänen valmistuttuaan keväällä opettajaksi. Tyttäreni oli lipusta aivan innoissaan.
Ajelimme sitten Varkaudesta kohti Savonlinnaa sateen saattelemana. Jonotimme sisäänpääsyä sateenvarjojen alla "korkkarit" märkinä ja viluissamme harmittelin mielessäni säätä, koska olihan tämä tyttäreni ensimmäinen kerta oopperassa ja suunnitelmissa oli fiilistellä ranta-alueella ennen esityksen alkua. Lämpenimme kuitenkin molemmat ihastuttavan Taikahuilun edetessä. Väliajalla nautiskelimme kahvia ja mansikkaleivoksia. Tunsin olevani onnellinen istuessani tyttäreni vierellä. Päätimme tulla myös ensi kesänä oopperajuhlille ja kenties silloin saamme pikkuveljen mukaan.
Ajelimme sitten Varkaudesta kohti Savonlinnaa sateen saattelemana. Jonotimme sisäänpääsyä sateenvarjojen alla "korkkarit" märkinä ja viluissamme harmittelin mielessäni säätä, koska olihan tämä tyttäreni ensimmäinen kerta oopperassa ja suunnitelmissa oli fiilistellä ranta-alueella ennen esityksen alkua. Lämpenimme kuitenkin molemmat ihastuttavan Taikahuilun edetessä. Väliajalla nautiskelimme kahvia ja mansikkaleivoksia. Tunsin olevani onnellinen istuessani tyttäreni vierellä. Päätimme tulla myös ensi kesänä oopperajuhlille ja kenties silloin saamme pikkuveljen mukaan.
tiistai 18. joulukuuta 2012
Ooppera antaa elämyksiä (Katri Kallio)
Savonlinnan oopperajuhlat ovat olennainen osa omaa historiaani. Ensimmäinen muistoni Olavinlinnasta liittyy Taikahuilu-oopperaan 70-luvulla ollessani n. 10 vuotias. Sillon oltiin taivasalla ja istuimina oli pitkät puupenkit maalattialla. Mukana oli omat eväät ja me lapset saimme torilta mukaan mansikoita. Ooppera oli järisyttävä kokemus pienelle katsojalle ja sen jälkeen ei ole ollut kesää ilman Savonlinnan Oopperajuhlia, muutamaa ulkomailla vietettyä vuotta lukuun ottamatta. Veronassakin on tullut käytyä, mutta kyllä Savonlinna on aivan eri luokkaa intiimiydessään ja tunnelmassaan!
Vuoden 2012 ohjelmaamme kuului Kimmo Hakolan uutuus La Fenice sekä Karita Mattilan upea konsertti. Sateisessa kesässä ehdottomin juttu oli kuitenkin kaupungilla oheisohjelmana esitetty Kimmo Hakolan sävellys Ducati moottoripyörälle! Vettä tuli taivaalta kaatamalla, mutta niin myös meidän silmistä kun nauroimme estoitta sävellykselle. Se ei ehkä ollut mestariteos taiteellisesti, mutta idea oli niin hullu, että sai meidät erittäin aurinkoiselle mielelle. Klassinen musiikkiko vain vakava asia? Pönöttäjät ja tosikot älkööt vaivautuko, ooppera antaa elämyksiä!!
Vuoden 2012 ohjelmaamme kuului Kimmo Hakolan uutuus La Fenice sekä Karita Mattilan upea konsertti. Sateisessa kesässä ehdottomin juttu oli kuitenkin kaupungilla oheisohjelmana esitetty Kimmo Hakolan sävellys Ducati moottoripyörälle! Vettä tuli taivaalta kaatamalla, mutta niin myös meidän silmistä kun nauroimme estoitta sävellykselle. Se ei ehkä ollut mestariteos taiteellisesti, mutta idea oli niin hullu, että sai meidät erittäin aurinkoiselle mielelle. Klassinen musiikkiko vain vakava asia? Pönöttäjät ja tosikot älkööt vaivautuko, ooppera antaa elämyksiä!!
Nautinnollinen kokonaisuus (Annikki Sirén)
Olin katsomassa/kuuntelemassa Taikahuilua toista kertaa. Viehätyin Arttu Katajan antamaan veikeään, silti ammattitaitoiseen, rooliin. Hän oli juuri sopivin Papagenoksi. Toki upeita olivat jokaisen panokset, niin soolot kuin kuoro-osuudetkin. Entä pikku-jälkipolvi-Papagenot-Papagenat: hienosti toteutettu heidänkin esiintymisensä. Ja paikallisuus/suomalaisuus tuli mukavan maukkaasti esille. Siitä yleisön reaktiot! Oltiin ainakin hereillä! Nautinnollinen kokonaisuus.
Ihana matka 4.-5.8.2012 (Leena-Maija Laurén)
Nykyisin innostava viesti voi tulla aivan odottamatta. Kuulimme tiistaina 31.7.2012 iltapäivällä mereltä palatessa Nauvossa autoradion Classic -kanavalta, että Norjan kansallisooppera, orkesteri, kuoro, solistit ja kapu esittävät Savonlinnan oopperan 100-vuotisjuhlien päätöskonsertissa lauantaina 4.8.2012 Brittenin Peter Grimes teoksen. Se tieto siivitti heti kaupungissa tekemään järjestelyjä ja varaamaan lippuja verkosta.
Onnistuimme saamaan 2 paikka ihan keskeltä ja 20 riviltä B-katsomosta. Majoituskin löytyi Summer Hotel Operasta, joten näin pääsimme taas kerran ajamaan eestaas yli 1.000 km itään v. 2011 Kulttuuripääkaupunki Turuust kokeaksemme keskiaikaisen tunnelman Savossa.
Ihana matka 4.-5.8.2012, hieno kesäinen keli suosi, ja puitteet Savonlinnan näyttämöllä ja esityksessä mitä mahtavimmat. Vi var mycket imponerade av Peter Grimes. Esityksen jälkeiset ylimääräiset päätöspuheenvuorot, johtaja Jan Hultin ja Norjan oopperan naisjohtaja, olivat liikuttavia ja saimme kokea jotain ainutkertaista ja historiallista tuolloin.
Brittenin iki-ihana musiikki ja libretossa kerrottu Peter Grimes'in inhimillinen tarina kalastajakylässä käsitteli ikuista problematiikkaa. Mikään ei ole muuttunut vuosikymmeninä, vain juoruiluin muodot kenties sähköistyneet nykytekniikan aikana.
Esityksen jälkeen illan rauha ja pimeys laskeutuivat Savonlinnan alueelle, ja valot sammuivat linnasta klo 23:50 aikaan. Silloin me kuten oopperan taiteilijatkin olimme hakeutuneet VALOon nauttimaan hyvästä seurasta, juomasta ja ruoasta!
Onnistuimme saamaan 2 paikka ihan keskeltä ja 20 riviltä B-katsomosta. Majoituskin löytyi Summer Hotel Operasta, joten näin pääsimme taas kerran ajamaan eestaas yli 1.000 km itään v. 2011 Kulttuuripääkaupunki Turuust kokeaksemme keskiaikaisen tunnelman Savossa.
Ihana matka 4.-5.8.2012, hieno kesäinen keli suosi, ja puitteet Savonlinnan näyttämöllä ja esityksessä mitä mahtavimmat. Vi var mycket imponerade av Peter Grimes. Esityksen jälkeiset ylimääräiset päätöspuheenvuorot, johtaja Jan Hultin ja Norjan oopperan naisjohtaja, olivat liikuttavia ja saimme kokea jotain ainutkertaista ja historiallista tuolloin.
Brittenin iki-ihana musiikki ja libretossa kerrottu Peter Grimes'in inhimillinen tarina kalastajakylässä käsitteli ikuista problematiikkaa. Mikään ei ole muuttunut vuosikymmeninä, vain juoruiluin muodot kenties sähköistyneet nykytekniikan aikana.
Esityksen jälkeen illan rauha ja pimeys laskeutuivat Savonlinnan alueelle, ja valot sammuivat linnasta klo 23:50 aikaan. Silloin me kuten oopperan taiteilijatkin olimme hakeutuneet VALOon nauttimaan hyvästä seurasta, juomasta ja ruoasta!
Haaveeni toteutui (Arja Minkkinen)
Näin vuosia sitten nuorena tyttönä Aidan televisiosta, jo silloin päätin että halua nähdä sen joskus live esityksenä. Meni useita vuosia välissä ja nyt haaveeni toteutui, Aida Savonlinnassa.
Esitys oli kaunein ooppera produktio jonka olen nähnyt mistään oopperasta. Matkasin Savonlinnan viikonlopuksi yksin, vähän jännitti kuinka selviän, päivän kaupungilla ja illan oopperassa. Turhaan - päivä kului mukavasti torilla kojuja kierrellen ja kahviloissa istuskellen, paikallisten kanssa jutellen. Tulinpa hankkineeksi myös Aidan CD version, nyt se soi usein kotona ja muistot Olavinlinnasta elää.
Esitys oli kaunein ooppera produktio jonka olen nähnyt mistään oopperasta. Matkasin Savonlinnan viikonlopuksi yksin, vähän jännitti kuinka selviän, päivän kaupungilla ja illan oopperassa. Turhaan - päivä kului mukavasti torilla kojuja kierrellen ja kahviloissa istuskellen, paikallisten kanssa jutellen. Tulinpa hankkineeksi myös Aidan CD version, nyt se soi usein kotona ja muistot Olavinlinnasta elää.
Ooppera vetää läheltä ja kaukaa! (Päivi Väisänen)
Aida, Lentävä hollantilainen, Turandot.... kesiemme helmiä. Heinäkuussa olimme niiden onnellisten joukossa, jotka olivat ostaneet liput Suomen Timantin Carita Mattilan konserttiin.
Tiinan Golfilla aloitamme oopperamatkan Mikkelistä Savonlinnaan aamupäivällä. Mukana hyvät oopperaeväät, jotka nautitaan ennen kaupunkiin tuloa. Päivällä jää aikaa lasilliselle virkistävää kuohuviiniä sekä tuttujen bongaamiselle.
Viime kesänä lounaalla rantakadun ravintolaan tuli Tiinan Riitta-serkku Oslosta. Tänä kesänä Annu-serkku seurueineen USA:sta. Ooppera vetää läheltä ja kaukaa!
Linnan jykevät seinät, juhlava tunnelma ja loistavat esitykset kruunaavat meidän nautintomme. Ennen kotimatkalle lähtöä "palautumiskahvit" Saimassa ja iltayön lämmössä ajelemme kotia kohti. Ja tietenkin tutustumme seuraavan vuoden tarjontaan ja päätämme, minkä oopperan katsomme tulevana kesänä. Ja arkipäivän koittaessa soitan Samille ja varaan "meidän paikat". La Traviata 2013 - täältä tullaan!
Tiinan Golfilla aloitamme oopperamatkan Mikkelistä Savonlinnaan aamupäivällä. Mukana hyvät oopperaeväät, jotka nautitaan ennen kaupunkiin tuloa. Päivällä jää aikaa lasilliselle virkistävää kuohuviiniä sekä tuttujen bongaamiselle.
Viime kesänä lounaalla rantakadun ravintolaan tuli Tiinan Riitta-serkku Oslosta. Tänä kesänä Annu-serkku seurueineen USA:sta. Ooppera vetää läheltä ja kaukaa!
Linnan jykevät seinät, juhlava tunnelma ja loistavat esitykset kruunaavat meidän nautintomme. Ennen kotimatkalle lähtöä "palautumiskahvit" Saimassa ja iltayön lämmössä ajelemme kotia kohti. Ja tietenkin tutustumme seuraavan vuoden tarjontaan ja päätämme, minkä oopperan katsomme tulevana kesänä. Ja arkipäivän koittaessa soitan Samille ja varaan "meidän paikat". La Traviata 2013 - täältä tullaan!
Linnan luonnollinen lavastus (Riitta da Costa)
Savonlinna on aina jotain erikoista: lämmin kesäilta, kävelymatka sillan yli linnaan, linnan rosoiset kiviseinät ja jylhä, vähän pelottava tunnelma, ja jännitys siitä millainen esitys olisi edessä tällä kertaa. Taas kerran saatoin ihastella sitä miten teokset istuvat linnan luonnolliseen lavastukseen niin hyvin: Den fjärde vakt oli kuin tehty tätä paikkaa varten ja sen dramaattinen tarina tuli hyvin esiin juuri tässä esityspaikassa. Savonlinna on MUST joka vuosi!
Mukana tekijäjoukossa (Salla Österholm)
Free Will oli loistava! Oli mielenkiintoista matkan varrella itsekin osallistua oopperan tekemiseen. Lisää tällaista!
Ooppera-maallikkojen seikkailut (Elina Suonpää)
Olipa kerran kaksi juurevaa Länsi-Suomalaista pariskuntaa miettimässä puuhaa kesälomalle. Suuri kuningasajatus oli tehdä yhdessä jotain, mitä kukaan ei ole ennen tehnyt. Ehdotukset benji- ja laskuvarjohypyistä ohitettiin välittömästi, mutta käynti Savonlinnan oopperajuhlilla sai heti kannatusta.
Ryhmä siis suuntasi kulkunsa Itä-Suomeen avoimin mielin ja vähän huumorin pilkettä silmäkulmassa. Macbethin jälkeen saatu tulevan vuoden esite tutkittiin tarkkaan ja seuraavan kesän valinta tehtiin heti. Ei aina tarvitse keksiä jotain uutta. Tehdään tästä traditio.
On nähty Madama Butterfly, Mika Kares (Eurajoelta!) ja tänä kesänä Peter Grimes. Jokaiseen matkaan on liittynyt pikkuisia kommelluksia, kivoja hankintoja ja mukavia muistoja. On opittu, mitä tarkoittaa libretto, juotu kuohuviiniä omista laseista tykkiluukulla, unohdettu kännykkää hotelliin (Kiitos hyvästä palvelusta Tottiin.), nautittu ihania illallisia paikallisissa ravintoloissa ja käyty alkudrinkillä piharavintoloissa.
Ensimmäisen matkamme lopuksi hankimme kolmen tiiliskiven kokoiset ja viiden painoiset Ooppera-opukset, joista nyt on siis bongattu neljä hyvin erilaista musiikkielämystä. Liput olemme hankkineet edullisesti D-katsomosta. Eikä mitenkään huono valinta: Peter Grimesin näytännössä kolmanteen "erään" saimme viereemme alakerrasta rouvan, joka piti parven näkyvyyttä huomattavasti parempana kuin alhaalta. ;o)
Ensi kesänä ehkä Lohengrin tai La Traviata...Wagner vai Verdi...
Ryhmä siis suuntasi kulkunsa Itä-Suomeen avoimin mielin ja vähän huumorin pilkettä silmäkulmassa. Macbethin jälkeen saatu tulevan vuoden esite tutkittiin tarkkaan ja seuraavan kesän valinta tehtiin heti. Ei aina tarvitse keksiä jotain uutta. Tehdään tästä traditio.
On nähty Madama Butterfly, Mika Kares (Eurajoelta!) ja tänä kesänä Peter Grimes. Jokaiseen matkaan on liittynyt pikkuisia kommelluksia, kivoja hankintoja ja mukavia muistoja. On opittu, mitä tarkoittaa libretto, juotu kuohuviiniä omista laseista tykkiluukulla, unohdettu kännykkää hotelliin (Kiitos hyvästä palvelusta Tottiin.), nautittu ihania illallisia paikallisissa ravintoloissa ja käyty alkudrinkillä piharavintoloissa.
Ensimmäisen matkamme lopuksi hankimme kolmen tiiliskiven kokoiset ja viiden painoiset Ooppera-opukset, joista nyt on siis bongattu neljä hyvin erilaista musiikkielämystä. Liput olemme hankkineet edullisesti D-katsomosta. Eikä mitenkään huono valinta: Peter Grimesin näytännössä kolmanteen "erään" saimme viereemme alakerrasta rouvan, joka piti parven näkyvyyttä huomattavasti parempana kuin alhaalta. ;o)
Ensi kesänä ehkä Lohengrin tai La Traviata...Wagner vai Verdi...
Iloista meininkiä ja ihanaa musiikkia (Sirpa Havu)
Olimme katsomassa Aidaa ja Taikahuilua. Molemmat olivat uskomattoman upeita kokemuksia. Alussa Sarastro oli jähmeä, mutta kun ääni alkoi soimaan, jymisevä basso kouraisi sielua. Aidan Radames, muistaakseni Botha oli mieleen painuva kokemus.
Oli kyllä kokonaisuudessaan uskomaton spektaakkeli. Ja Kristin Lewis pettämätön suoritus. Olimme myös Saarenmaan oopperajuhlilla, mutta ei ollut lähelläkään Savonlinnan veroista. Tunnelmaa ja elämyksiä löytyy Savonlinnasta. Etenkin ne Majakan muikut ja Aarno Cronvallin aamun avaukset virkistivät ja tuntuivat sopivan ratevilta. Iloista meininkiä ja ihanaa musiikkia. Kiitos kaikille
Oli kyllä kokonaisuudessaan uskomaton spektaakkeli. Ja Kristin Lewis pettämätön suoritus. Olimme myös Saarenmaan oopperajuhlilla, mutta ei ollut lähelläkään Savonlinnan veroista. Tunnelmaa ja elämyksiä löytyy Savonlinnasta. Etenkin ne Majakan muikut ja Aarno Cronvallin aamun avaukset virkistivät ja tuntuivat sopivan ratevilta. Iloista meininkiä ja ihanaa musiikkia. Kiitos kaikille
Jännittävä matka Savonlinnaan (Hannele Virnes)
Tarinani liittyy tänä kesänä oopperajuhliin ja matkaan, joka vesistöjen ympäröimään Savonlinnaan saattaa olla haasteellinen. Aloitimme matkan teon hyvissä ajoin ajatuksena, että ehdimme kuljeskella rantabulevardilla ja nauttia ravintoloiden terassien palveluista lasillisen verran ennen näytöksen alkua.
Matkamme alkoi kesämökiltämme Kärängästä läheltä Palokkia. Ensimmäinen ylitettävä vesieste oli Varistaipaleen kanava. Saapuessamme kanavalle silta oli käännettynä, tie poikki ja mies jakoavaimineen sillan alla korjaushommissa. Ei hätää, aikaa on ajattelimme ja kotvasen kuluttua matka jatkui onnellisesti kunnes saavuimme seuraavalle vesiesteelle Hanhivirran lossille. Lossin takavalo häipyi juuri rannasta ja jäimme odottamaan seuraavaa kyytiä virran yli. Lossin saavuttua vastarannalle huomasimme pian, että sen kuljettaja nousi pois ajohytistä häviten taukotupaan. Mitä ihmettä, eihän nyt pitänyt olla tauon aika!!
Ulos autosta ja silmäys vasemmalle. Sieltähän tulla jyskytti hitaasti, mutta varmasti tukkilautta, jonka loppupäätä ei näkynyt. Välittömästi soitto lossin kuljettajalle ja hän kertoi, että ainakin 45 min menee ennen kuin lautta on mennyt ohitse. Nyt ei riitä enää aika ja alkoi pahasti näyttää siltä, että Norjalainen Neljäs Yövartio vaihtuisi pelkäksi ruokailuksi Majakassa. Ystävällinen lossikuski kertoi, että kääntymällä takaisin kiertotie löytyisi ajamalla Savonrannan kautta. Välittömästi auton keula ympäri ja roudan runnomalle kuppaiselle tielle matkaan kohti Savonlinnaa.
Kyrönsalmessa oli silta pystyssä, mutta onneksi toista siltaa pitkin liikenne virtasi hitaasti mutta varmasti. 20 minuuttia aikaa ennen kuin kapellimestari toivotetaan aplodein tervetulleeksi aloittamaan esitys, taidamme ehtiä sittenkin :)
Juuri kun kiirehdimme ponttonisillalle, ryntäsi takaamme nuori mies paukkuliiveissään ja huusi, että silta avataan eikä sille saa enää mennä. Ikuisuudelta tuntuneen odottelun jälkeen lipui ohitsemme työntöproomu puulastissa ja perässä vielä toinen puulastissa ollut laiva, jonka kannelta matruusit vilkuttivat rannalla seisovalle oopperayleisölle.
Muutamia minuutteja myöhässä olimme lopulta linnan pihalla ihmetellen vieläkö ehtisi pistäytyä naistenhuoneessa ennen esityksen alkua. Jännittävä matka vesiesteiden muodostamalla taipaleella päätyi onnellisesti, koska esitys alkoi hieman myöhässä ja ehdimme löytää mainiot istuinpaikkamme ja nautimme Norjalaisesta oopperasta täysin siemauksin viimeiseen taputukseen saakka. Kiitoksia jälleen kerran hienosta elämyksestä Olavinlinnassa.
Matkamme alkoi kesämökiltämme Kärängästä läheltä Palokkia. Ensimmäinen ylitettävä vesieste oli Varistaipaleen kanava. Saapuessamme kanavalle silta oli käännettynä, tie poikki ja mies jakoavaimineen sillan alla korjaushommissa. Ei hätää, aikaa on ajattelimme ja kotvasen kuluttua matka jatkui onnellisesti kunnes saavuimme seuraavalle vesiesteelle Hanhivirran lossille. Lossin takavalo häipyi juuri rannasta ja jäimme odottamaan seuraavaa kyytiä virran yli. Lossin saavuttua vastarannalle huomasimme pian, että sen kuljettaja nousi pois ajohytistä häviten taukotupaan. Mitä ihmettä, eihän nyt pitänyt olla tauon aika!!
Ulos autosta ja silmäys vasemmalle. Sieltähän tulla jyskytti hitaasti, mutta varmasti tukkilautta, jonka loppupäätä ei näkynyt. Välittömästi soitto lossin kuljettajalle ja hän kertoi, että ainakin 45 min menee ennen kuin lautta on mennyt ohitse. Nyt ei riitä enää aika ja alkoi pahasti näyttää siltä, että Norjalainen Neljäs Yövartio vaihtuisi pelkäksi ruokailuksi Majakassa. Ystävällinen lossikuski kertoi, että kääntymällä takaisin kiertotie löytyisi ajamalla Savonrannan kautta. Välittömästi auton keula ympäri ja roudan runnomalle kuppaiselle tielle matkaan kohti Savonlinnaa.
Kyrönsalmessa oli silta pystyssä, mutta onneksi toista siltaa pitkin liikenne virtasi hitaasti mutta varmasti. 20 minuuttia aikaa ennen kuin kapellimestari toivotetaan aplodein tervetulleeksi aloittamaan esitys, taidamme ehtiä sittenkin :)
Juuri kun kiirehdimme ponttonisillalle, ryntäsi takaamme nuori mies paukkuliiveissään ja huusi, että silta avataan eikä sille saa enää mennä. Ikuisuudelta tuntuneen odottelun jälkeen lipui ohitsemme työntöproomu puulastissa ja perässä vielä toinen puulastissa ollut laiva, jonka kannelta matruusit vilkuttivat rannalla seisovalle oopperayleisölle.
Muutamia minuutteja myöhässä olimme lopulta linnan pihalla ihmetellen vieläkö ehtisi pistäytyä naistenhuoneessa ennen esityksen alkua. Jännittävä matka vesiesteiden muodostamalla taipaleella päätyi onnellisesti, koska esitys alkoi hieman myöhässä ja ehdimme löytää mainiot istuinpaikkamme ja nautimme Norjalaisesta oopperasta täysin siemauksin viimeiseen taputukseen saakka. Kiitoksia jälleen kerran hienosta elämyksestä Olavinlinnassa.
maanantai 17. joulukuuta 2012
Monivuotinen haave (Tarja Majander)
Suunnittelin matkaa Savonlinnaan pitkään ennen kuin sitten lopulta tein monivuotisesta haaveestani totta. Olen aikoja sitten hurahtanut Wagnerin musiikkiin ja Savonlinnan ohjelmistossa olikin sopivasti Lentävä hollantilainen, jota en ole ollut koskaan seuraamassa paikan päällä missään. Se sopi erinomaisesti erikoiseen esitysympäristöönsä. Vapaita paikkoja ei katsomossa juurikaan ollut, joten tunnelma oli tiivis ja tiheä. Hämmästyin kuitenkin tilan riittävyyttä ja voimakasta vaikutelmaa, joka tuntui olevan koko ajan läsnä. Aivan liikuttavaa oli seurata kiitosta, jota esitettiin Jan Hultinille hänen päättäessään työskentelynsä Savonlinnassa. En tiedä, itkettikö muita, mutta itse olin riittävän liikuttuneessa mielentilassa varoessani askeleitani linnan tukevissa, mutta haastavissa portaikoissa poislähdön koittaessa. Menestystä jatkossakin Savonlinna!
Yhteinen juttu (Laura Ojanperä)
Olin 5-vuotias, kun katsoin paapan kanssa vuoden 1986 Taikahuilun taltioinnin videolta, ja rakastuin ensisilmäyksellä sekä Taikahuiluun että Olavinlinnaan. Taminona oli Jorma Silvasti, Paminana Satu Vihavainen, Kaitsijapappina Jorma Hynninen, Sarastrona Jaakko Ryhänen. Papageno oli niin hassu! Ja Yön kuningatar, se kolahti kerralla.
Tietysti helpotti, kun ooppera oli suomenkielinen, mutta opin/opettelin aarioita ulkoa. Rakastin eniten Yön kuningattaren aariaa. Lauloin sitä täysin rinnoin kaikille, jotka halusivat kuulla. Lauloin kyllä niillekin, jotka eivät halunneet kuulla. Haaveammatiksenikin ilmoitin kaikille kysyjille hyvin realistisilta tuntuvat vaihtoehdot: oopperalaulaja (Taikahuilun innoittamana), balettitanssija tai arkeologi.
Vuosien varrella katsoin oopperan videolta yhä uudelleen ja uudelleen. Kaikki sukulaiset edelleen naureskelevat maaniselle TV:n tuijotukselle Taikahuilun aikana. Mumma teki usein ruokaa samaan aikaan keittiössä ja käskin pikkuvanhasti mumman tehdä ruokaa hiljempaa, jotta kuulen kunnolla.
En kuitenkaan päässyt paikan päälle katsomaan aitoa ja alkuperäistä Taikahuilua puvustuksineen ja lavasteineen kuin vasta tänä kesänä. Oli myös upea nähdä Jaakko Ryhänen Sarastrona. Olin katsomassa sitä mieheni kanssa, joka oli ensimmäistä kertaa oopperassa. Hän piti näkemästään. Sanatkin muistin häkellyttävän hyvin. Nyt sentään tajusin laulaa mukana vain mielessäni, en ääneen. Lapsuuden haave kävi siis toteen.
Samaan aikaan kun me olimme Savonlinnassa, joutui paappani vaikean sairauden uuvuttamana sairaalaan. Elinaikaa mitattiin enää päivissä tai viikoissa. Erityisen tärkeäksi Taikahuilun ja Savonlinnan matkan teki se, että sain vielä kertoa paapalle itselleen missä olimmekaan mieheni kanssa olleet. Se oli kuitenkin meidän kahden yhteinen "juttu".
Tietysti helpotti, kun ooppera oli suomenkielinen, mutta opin/opettelin aarioita ulkoa. Rakastin eniten Yön kuningattaren aariaa. Lauloin sitä täysin rinnoin kaikille, jotka halusivat kuulla. Lauloin kyllä niillekin, jotka eivät halunneet kuulla. Haaveammatiksenikin ilmoitin kaikille kysyjille hyvin realistisilta tuntuvat vaihtoehdot: oopperalaulaja (Taikahuilun innoittamana), balettitanssija tai arkeologi.
Vuosien varrella katsoin oopperan videolta yhä uudelleen ja uudelleen. Kaikki sukulaiset edelleen naureskelevat maaniselle TV:n tuijotukselle Taikahuilun aikana. Mumma teki usein ruokaa samaan aikaan keittiössä ja käskin pikkuvanhasti mumman tehdä ruokaa hiljempaa, jotta kuulen kunnolla.
En kuitenkaan päässyt paikan päälle katsomaan aitoa ja alkuperäistä Taikahuilua puvustuksineen ja lavasteineen kuin vasta tänä kesänä. Oli myös upea nähdä Jaakko Ryhänen Sarastrona. Olin katsomassa sitä mieheni kanssa, joka oli ensimmäistä kertaa oopperassa. Hän piti näkemästään. Sanatkin muistin häkellyttävän hyvin. Nyt sentään tajusin laulaa mukana vain mielessäni, en ääneen. Lapsuuden haave kävi siis toteen.
Samaan aikaan kun me olimme Savonlinnassa, joutui paappani vaikean sairauden uuvuttamana sairaalaan. Elinaikaa mitattiin enää päivissä tai viikoissa. Erityisen tärkeäksi Taikahuilun ja Savonlinnan matkan teki se, että sain vielä kertoa paapalle itselleen missä olimmekaan mieheni kanssa olleet. Se oli kuitenkin meidän kahden yhteinen "juttu".
Päiväpyrähdys oopperajuhlille (Pirkko Valta-Kervinen)
Olin pitkään haaveillut pääsystä Savonlinnan Oopperajuhlille, tarjoaahan Olavinlinna aivan ainutlaatuisen esiintymispaikan suurille teoksille. Niinpä hihkuin riemusta, kun voitin kaksi lippua Peter Grimes –esitykseen! Mutta: esitys oli arki-iltana, eikä juuri kesälomalta työhön palanneena uskaltanut ajatellakaan vapaapäivän pyytämistä oopperamatkaa varten.
Matkaa Helsingistä Savonlinnaan on 339 kilometriä eli ei siellä ihan hujauksessa vierailla! Ajatus oopperajuhlista kuitenkin kyti ja poltti mielessä koko ajan. Vielä edellisenä päivänä mietimme kuumeisesti, miten järjestäisimme asian. Saimme järjestettyä puoli päivää vapaata töistä, ja niin lähdimme kolmistaan ajamaan iltapäivällä kohti Savonlinnaa, houkuttelin vielä vanhimman poikanikin klassisen musiikin ystävänä mukaan.
Esitys oli mukaansa tempaava, juoni kehittyi hiljalleen ja jätti pohtimista vielä loppuratkaisun osalta. Linna toimi upeana paikkana niin itse oopperan kuin väliaikojenkin osalta. Reissu todellakin kannatti! Kolmen ja puolen tunnin ajo edestakaisin sekä sama aika esityksessä sai päivän venymään aamuyöhön eli puoli kolmeen asti, mutta kerrankos sitä pyrähdetään Helsingistä päiväseltään oopperajuhlilla! Kotimatkaa valaisi kuunsilta ikään kuin kruunaten hienon illan.
Matkaa Helsingistä Savonlinnaan on 339 kilometriä eli ei siellä ihan hujauksessa vierailla! Ajatus oopperajuhlista kuitenkin kyti ja poltti mielessä koko ajan. Vielä edellisenä päivänä mietimme kuumeisesti, miten järjestäisimme asian. Saimme järjestettyä puoli päivää vapaata töistä, ja niin lähdimme kolmistaan ajamaan iltapäivällä kohti Savonlinnaa, houkuttelin vielä vanhimman poikanikin klassisen musiikin ystävänä mukaan.
Esitys oli mukaansa tempaava, juoni kehittyi hiljalleen ja jätti pohtimista vielä loppuratkaisun osalta. Linna toimi upeana paikkana niin itse oopperan kuin väliaikojenkin osalta. Reissu todellakin kannatti! Kolmen ja puolen tunnin ajo edestakaisin sekä sama aika esityksessä sai päivän venymään aamuyöhön eli puoli kolmeen asti, mutta kerrankos sitä pyrähdetään Helsingistä päiväseltään oopperajuhlilla! Kotimatkaa valaisi kuunsilta ikään kuin kruunaten hienon illan.
Kylmä, pistävä tuulenvire (Santeri Talka)
Pitkän ja uuvuttavan lobbaamisen tuloksena olin saanut houkuteltua vanhempani mukaan Hollantilaisen ensi-iltaan nauttimaan epäilemättä lahjakkaimman mahdollisen säveltäjän kädenjäljestä - ja luonnollisesti Salmisesta ja Uusitalosta.
Teoksen lähestyessä loppuaan norjalaiset juhlivat Sentan ja hollantilaisen häitä ja yrittivät houkutella vieraita sulhasen puolelta liittymään joukkoon, laihoin tuloksin. Kun rannassa nököttävän laivan miehistö alkoi heräillä, savukoneet polkaistiin käyntiin, ja oletettavasti yleisön viihtyvyyden vuoksi myös ilmastointia käännettiin astetta kovemmalle jottei savu leviäisi liikaa. En tiedä johtuiko seuraava ilmastoinnista vaiko sattuiko juuri tuolloin sisään livahtamaan tuulenvire katoksen raosta, mutta juuri samalla hetkellä kun kiväärinlaukaus katkaisi norjalaisten laulun, valot himmenivät ja Lentävän Hollantilaisen miehistö heräsi kuolonunestaan laulamaan, katsomon etuosan poikki pyyhkäisi kylmä, pistävä tuulenvire - yleisössäkin saatiin tuntea ensi käden kautta miltä norjalaisista tuntui.
Efekti saattoi tosin olla myös tahallinen tehokeino, mutta jos se ei ollut, sitä kannattaa harkita tuleviin tuotantoihin.
Teoksen lähestyessä loppuaan norjalaiset juhlivat Sentan ja hollantilaisen häitä ja yrittivät houkutella vieraita sulhasen puolelta liittymään joukkoon, laihoin tuloksin. Kun rannassa nököttävän laivan miehistö alkoi heräillä, savukoneet polkaistiin käyntiin, ja oletettavasti yleisön viihtyvyyden vuoksi myös ilmastointia käännettiin astetta kovemmalle jottei savu leviäisi liikaa. En tiedä johtuiko seuraava ilmastoinnista vaiko sattuiko juuri tuolloin sisään livahtamaan tuulenvire katoksen raosta, mutta juuri samalla hetkellä kun kiväärinlaukaus katkaisi norjalaisten laulun, valot himmenivät ja Lentävän Hollantilaisen miehistö heräsi kuolonunestaan laulamaan, katsomon etuosan poikki pyyhkäisi kylmä, pistävä tuulenvire - yleisössäkin saatiin tuntea ensi käden kautta miltä norjalaisista tuntui.
Efekti saattoi tosin olla myös tahallinen tehokeino, mutta jos se ei ollut, sitä kannattaa harkita tuleviin tuotantoihin.
Taikahuilu muisto (Helena Lukkarinen)
Olen ollut monena vuotena Savonlinnan Oopperajuhlilla ja jokaisesta oopperaesityksestä on jäänyt ihania, huvittavia ja liikuttaviakin muistoja. En ryhdy kirjoittamaan kaikista, vaan kerron lyhyesti Mozartin Taikahuiluoopperan esityksestä monia vuosia sitten.
Olin saanut houkutelluksi ystäväni, joka ei ollut mikään oopperan ystävä mukaani. Silloin oli todella lämmin tai oikeastaan kuuma kesä. Tulimme junalla Helsingistä Savonlinnaan ja majoituimme Pietari Kylliäisen kesähotelliin. Kävimme syömässä perinteiset muikut ja uimassa linnan kupeessa. Sitten olikin jo kiire hotelliin vaihtamaan vaatteita!
Huoneemme oli kuin pätsi, joten ainoa vaihtoehto oli vaihtaa vaatteet hotellin käytävällä! Sieltä sitten kävelimme linnaan, istuuduimme paikoillemme ja orkesteri aloitti. Ja siinä samassa aloittivat myös linnan muurien koloissa pesivät pikkulinnut konserttinsa! Ihana, maaginen aloitus Taikahuilu oopperalle! Muistelimme hyvillä mielin tätä hetkeä ja koko oopperaa usein ja ehkä tämä oli yksi sysäys siihen että ystävästäni tuli suuri oopperan ystävä.
Olin saanut houkutelluksi ystäväni, joka ei ollut mikään oopperan ystävä mukaani. Silloin oli todella lämmin tai oikeastaan kuuma kesä. Tulimme junalla Helsingistä Savonlinnaan ja majoituimme Pietari Kylliäisen kesähotelliin. Kävimme syömässä perinteiset muikut ja uimassa linnan kupeessa. Sitten olikin jo kiire hotelliin vaihtamaan vaatteita!
Huoneemme oli kuin pätsi, joten ainoa vaihtoehto oli vaihtaa vaatteet hotellin käytävällä! Sieltä sitten kävelimme linnaan, istuuduimme paikoillemme ja orkesteri aloitti. Ja siinä samassa aloittivat myös linnan muurien koloissa pesivät pikkulinnut konserttinsa! Ihana, maaginen aloitus Taikahuilu oopperalle! Muistelimme hyvillä mielin tätä hetkeä ja koko oopperaa usein ja ehkä tämä oli yksi sysäys siihen että ystävästäni tuli suuri oopperan ystävä.
Sateisen kesän sateinen maanantai (Mia Smolander)
Heinäkuun 16. päivä. Sateisen kesän sateinen maanantai. Ilmassa oli silti hehkua ja odotusta. Liput Taikahuiluun oli tietenkin varattu jo hyvissä ajoin keväällä. Ennen kuin edes oli vielä kesäloman ajankohdasta tietoa.
Oopperaan valmistautuminen on osa sitä jännitystä, odotusta ja iloa mitä Savonlinnan oopperajuhlilla on aina tarjottavanaan. Mekon valitseminen ja hiusten laittaminen. Sopivien kenkien etsiminen. Oopperaan lähdetään aika kesämökiltä. Mökkeily ei tuntuisi oikealta ilman oopperajuhlia.
Ja se Taikahuilu, oi, se Taikahuilu. Ei tuottanut esitys pettymystä. Vain huikeita, sanoinkuvaamattomia tunteita. Yön kuningattaren aaria on upeinta mitä olen eläissäni kuullut. Kylmät väreet kulkevat vieläkin pitkin vartaloa, kun muistelen sitä. Myös luonto tarjosi yllätykseksi oman aariansa. Esitys keskeytettiin hetkeksi rankan sateen vuoksi. Oli mukava istua Olavinlinnassa ja kuunnella kattoa hakkaavaa sadetta.
Oopperaan valmistautuminen on osa sitä jännitystä, odotusta ja iloa mitä Savonlinnan oopperajuhlilla on aina tarjottavanaan. Mekon valitseminen ja hiusten laittaminen. Sopivien kenkien etsiminen. Oopperaan lähdetään aika kesämökiltä. Mökkeily ei tuntuisi oikealta ilman oopperajuhlia.
Ja se Taikahuilu, oi, se Taikahuilu. Ei tuottanut esitys pettymystä. Vain huikeita, sanoinkuvaamattomia tunteita. Yön kuningattaren aaria on upeinta mitä olen eläissäni kuullut. Kylmät väreet kulkevat vieläkin pitkin vartaloa, kun muistelen sitä. Myös luonto tarjosi yllätykseksi oman aariansa. Esitys keskeytettiin hetkeksi rankan sateen vuoksi. Oli mukava istua Olavinlinnassa ja kuunnella kattoa hakkaavaa sadetta.
Oopperajuhlien lumo (Sari Timonen)
Varhaisin ja ilmeisen mieliinpainuva muistoni on vuodelta 1974 kun olin 8 vuotias ja esiinnyin Boriksen lapsikuorossa. Lauloimme sydämen kyllyydestä "Leipää, leipää nälkäisille...". Olen tuota samaa pätkää laulellut myöhemminkin kun ruokailu on jäänyt väliin ja nälkä on kurninut vatsassa.
Muistan, että tuona vuonna oopperajuhlilla kiersi valkoinen T-paita, johon joku keräsi nimikirjoituksia. Nimensä pääsi kirjoittamaan paitaan eri syillä. Minä kirjoitin tikkukirjaimilla nimeni paitaan juhlien nuorimpana. Kyllä oli hieno tunne kun sai nimensä Martti Talvelan ja muiden merkkihenkilöiden mukaan. Mitähän tuolle paidalle nykyään kuuluu? Savonlinnan Oopperajuhlien lumo on ainakin säilynyt samana liki 40 vuoden ajan.
Muistan, että tuona vuonna oopperajuhlilla kiersi valkoinen T-paita, johon joku keräsi nimikirjoituksia. Nimensä pääsi kirjoittamaan paitaan eri syillä. Minä kirjoitin tikkukirjaimilla nimeni paitaan juhlien nuorimpana. Kyllä oli hieno tunne kun sai nimensä Martti Talvelan ja muiden merkkihenkilöiden mukaan. Mitähän tuolle paidalle nykyään kuuluu? Savonlinnan Oopperajuhlien lumo on ainakin säilynyt samana liki 40 vuoden ajan.
Ihana, ihana esitys! (Pipsa Salminen)
Olimme viiden hengen porukalla kuuntelemassa - ja katselemassa - Aidaa. Musiikin lisäksi esityksessä oli runsaasti silmänruokaa. Ihana, ihana esitys! Ihanaa musiikkia! Aivan fantastinen produktio ja upea puvustus.
Olavinlinnassa on aina oma erityinen tunnelmansa, ja tällä kertaa saavuimme sinne suoraan "Oopperaristeilyltä" linnan takaosan laituriin. Oli upea kokemus tulla sisään linnaan takakautta, jossa esiintyjät jo olivat puvuissaan ja maskeissaan, ja orkesteri viritteli instrumenttejaan.
Aidan aikana kulkivat moneen kertaan kylmät väreet pitkin selkärankaa, eikä kyyneliltäkään vältytty. Olen kaikille kertonut, että vuoden 2012 Aida oli parasta, mitä olen Savonlinnassa koskaan kuullut, nähnyt ja kokenut!
Olavinlinnassa on aina oma erityinen tunnelmansa, ja tällä kertaa saavuimme sinne suoraan "Oopperaristeilyltä" linnan takaosan laituriin. Oli upea kokemus tulla sisään linnaan takakautta, jossa esiintyjät jo olivat puvuissaan ja maskeissaan, ja orkesteri viritteli instrumenttejaan.
Aidan aikana kulkivat moneen kertaan kylmät väreet pitkin selkärankaa, eikä kyyneliltäkään vältytty. Olen kaikille kertonut, että vuoden 2012 Aida oli parasta, mitä olen Savonlinnassa koskaan kuullut, nähnyt ja kokenut!
Kulttuuripäivä (Lea Asikainen)
Vietin 25.7.12 kulttuuripäivän tyttäreni kanssa. Sattui yksi niistä aurinkoisista päivistä. Unohdin puhelimeni kotiin, mutta emme palanneet sitä hakemaan, vaikka huomasinkin sen jo noin 10 kilometrin jälkeen. Oli siis todella loma päivä.
Suunnistimme ensin Retrettiin, jossa kului aikaa pari tuntia. Näyttelyt sielläkin olivat mukavia. Sen jälkeen ajelimme Savonlinnaan ja kävimme syömässä ulkona. Emme pitäneet mitään kiirettä, vaan mietimme rauhassa, lähtisimmekö vatsat täynnä shoppailemaan vai Savonlinna-risteilylle.
Torikahvien jälkeen päädyimme tunnin risteilylle. Savonlinna näyttää erilaiselta vesiltä katsottuna. Olavinlinnaakaan ei yleensä näe "takapuolelta". Aurinko paistoi ja nautimme päivästä.
Ehdimme vielä tekemään pienen kauppakierroksenkin ennen Aidan alkua.
Tällä kertaa meillä oli aikaa nauttia kuohujuomat ennen oopperan alkua ja virityimme mukavasti tunnelmaan. Nautimme ihmisten katselusta ja aloimme rauhoittua hyvin onnistuneen päivän jälkeen.
Olin puhunut paljon Aidan joukkokohtauksista, kuorosta ja voiton marssista. Tyttäreni koki omaksi huipentumaksi oopperassa tanssit, jotka olivatkin mukavaa katseltavaa. Väliajalla kävimme juomassa kahvit. Päivä oli siis kokonaisuutena onnistunut, vaikka jo välillä oli epävarmaa, pääsemmekö lähtemään ollenkaan, koska tyttäreni olisi ollut työvuorossa. Olimme jo toisena kesänä katsomassa yhdessä oopperaa ja suunnitelmissa on tulla taas vuonna 2013.
Suunnistimme ensin Retrettiin, jossa kului aikaa pari tuntia. Näyttelyt sielläkin olivat mukavia. Sen jälkeen ajelimme Savonlinnaan ja kävimme syömässä ulkona. Emme pitäneet mitään kiirettä, vaan mietimme rauhassa, lähtisimmekö vatsat täynnä shoppailemaan vai Savonlinna-risteilylle.
Torikahvien jälkeen päädyimme tunnin risteilylle. Savonlinna näyttää erilaiselta vesiltä katsottuna. Olavinlinnaakaan ei yleensä näe "takapuolelta". Aurinko paistoi ja nautimme päivästä.
Ehdimme vielä tekemään pienen kauppakierroksenkin ennen Aidan alkua.
Tällä kertaa meillä oli aikaa nauttia kuohujuomat ennen oopperan alkua ja virityimme mukavasti tunnelmaan. Nautimme ihmisten katselusta ja aloimme rauhoittua hyvin onnistuneen päivän jälkeen.
Olin puhunut paljon Aidan joukkokohtauksista, kuorosta ja voiton marssista. Tyttäreni koki omaksi huipentumaksi oopperassa tanssit, jotka olivatkin mukavaa katseltavaa. Väliajalla kävimme juomassa kahvit. Päivä oli siis kokonaisuutena onnistunut, vaikka jo välillä oli epävarmaa, pääsemmekö lähtemään ollenkaan, koska tyttäreni olisi ollut työvuorossa. Olimme jo toisena kesänä katsomassa yhdessä oopperaa ja suunnitelmissa on tulla taas vuonna 2013.
Aida (Marja Vitikainen)
Kävimme ensimmäisen kerran oopperajuhlilla noin 26v sitten. Meitä oli neljä henkilöä eli minä ja sisareni siippoinemme. Oli ihanan lämmin heinäkuun päivä kun lähdimme ajelemaan kohti Savonlinnaa, tunnelma oli katossa kaikilla, juhlamieli mukana. Ainoa huolenaihe oli sisareni pikkutyttö joka oli alle vuoden ikäinen ja jäi äitini ja isäni hoiviin.
Perillä Olavinlinnassa oli niin juhlava tunnelma että tulen sen aina muistamaan, nyt muistelen huvittuneena miten kaikki ihmisetkin olivat niin tyylikkäitä, muistan jopa tuoksut. Kun Aidan sävelet alkoivat kaikua tuntui kuin olisi ollut jossain toisessa todellisuudessa niin mahtavaa se oli. Kotimatka heinäkuun valoisassa yössä toi oman tunnelmansa.
Kotona saimme kuulla, että sisareni vauva oli surkeana itkenyt koko illan.
Vihdoinkin tänä kesänä saimme tilaisuuden uudistaa tuo sykähdyttävä elämys, matkasimme heinäkuun 11päivä kohti Olavinlinnaa ja tietenkin Aidaan. Meitä oli jälleen neljä henkilöä, poikani, miniäni, mieheni ja minä. Olin jännittynyt, koska olin "hehkuttanut" niin paljon esitystä, entä jos Olavinlinnan henkeä ei enää olisikaan.
Heti kun ooppera alkoi tajusin, että sama ihana tunne valtasi meidät kaikki. Verdin mahtava musiikki, upeat laulajat ja hienot joukkokohtaukset nostivat pienen ihmisen aivan ihmeellisiin tunnelmiin. Hauskana seikkana mainitsen vielä, että se pieni itkevä tyttövauva on tänä päivänä viehättävä kielitaitoinen nuori nainen joka toimii toista kesää Olavinlinnan oppaana ja nautti työpäivän jälkeen Aida oopperasta kanssamme.
Perillä Olavinlinnassa oli niin juhlava tunnelma että tulen sen aina muistamaan, nyt muistelen huvittuneena miten kaikki ihmisetkin olivat niin tyylikkäitä, muistan jopa tuoksut. Kun Aidan sävelet alkoivat kaikua tuntui kuin olisi ollut jossain toisessa todellisuudessa niin mahtavaa se oli. Kotimatka heinäkuun valoisassa yössä toi oman tunnelmansa.
Kotona saimme kuulla, että sisareni vauva oli surkeana itkenyt koko illan.
Vihdoinkin tänä kesänä saimme tilaisuuden uudistaa tuo sykähdyttävä elämys, matkasimme heinäkuun 11päivä kohti Olavinlinnaa ja tietenkin Aidaan. Meitä oli jälleen neljä henkilöä, poikani, miniäni, mieheni ja minä. Olin jännittynyt, koska olin "hehkuttanut" niin paljon esitystä, entä jos Olavinlinnan henkeä ei enää olisikaan.
Heti kun ooppera alkoi tajusin, että sama ihana tunne valtasi meidät kaikki. Verdin mahtava musiikki, upeat laulajat ja hienot joukkokohtaukset nostivat pienen ihmisen aivan ihmeellisiin tunnelmiin. Hauskana seikkana mainitsen vielä, että se pieni itkevä tyttövauva on tänä päivänä viehättävä kielitaitoinen nuori nainen joka toimii toista kesää Olavinlinnan oppaana ja nautti työpäivän jälkeen Aida oopperasta kanssamme.
perjantai 14. joulukuuta 2012
Kaksi uutta kävijää (Johanna Leiponen)
Meidän perheemme matkusti tänä kesänä Itä-Suomessa sateesta huolimatta. Perheeseemme kuuluu kaksi urheilijanuorukaista, joilla on ikää 13 vuotta. No tänä kesänä perheen äiti sitten raahasi nämä nuoret miehet katsomaan elämänsä ensimmäistä oopperaa. Vähän varauksellisin mielin pojat "uhrautuivat". Mutta jo esityksen aikana ylpeät vanhemmat saivat seurata miten pojat kiinnostuneina katsoivat esitystä. Väliaikatarjoilu teki myös poikiin vaikutuksen. Parasta pojista kuitenkin oli se kun saatiin tavata entinen presidenttimme katsomassa samaa oopperaa. Savonlinnan oopperajuhlat taisivat saada kaksi uutta kävijää, sillä jo seuraavana päivänä mietittiin voitaisiinko tulla jo ensi vuonna uudestaan.
50 vuoden ystävyys (Eija Loisa)
Kesällä 2011 tuli kuluneeksi 50 vuotta siitä kun ystävättäreni ja minun ystävyyden taival alkoi. Ystävättäreni oli kesällä 1961 6kk ikäinen ja minä vähän nuorempi(:))3kk. Meistä on valokuva, jossa olemme vatsallamme vierekkäin nurmikolla viltillä. Kuva on otettu niin, että kasvomme näkyvät, ihana kuva!
Ystävyytemme 50 vuotisjuhlapäivän päätimme viettää todella upeasti! Koristelimme henkilöautomme oman puutarhan tuoksuvilla ruusuilla ja pakkasimme mukaan juustoja ja muita herkkuja sekä tietenkin kuohuvaa juhlajuomaa. Kuljettajaksi saimme tyttäreni, jonka kummitäti ystävättäreni on. Matka Mikkelistä Savonlinnaan oli iloinen ja nauruinen!
Savonlinnassa kävimme tutustumassa illan näytöksen esittelyyn, joka oli Don Giovanni. Esittelyn jälkeen ruokailimme ihastuttavassa Linnan krouvi ravintolassa, sää oli helteinen, joten olimme ravintolan sisätiloissa ihan kahdestaan pöytävarauksen ansioista. Ruoka oli hyvää ja tunnelma lämmin!
Elämämme ensimmäinen ooppera oli suuri elämys ja niinpä päätimme muuttaa perinteisen kesäisen yhteisen teatteriretken oopperaretkeen. Tänä kesänä 2012 näimme upean ja mahtavan Aidan! Siinä oli todella kaikkea! Oopperaa, balettia, kuoroa, näköä ja kokoa! Näkemisiin taas ensikesänä!
Pysyvä perinne (Aira Jokinen)
Tyttäreni ollessa lukioaikanaan teinikunnan kulttuurivastaavana pääsin hänen mukanaan tutustumaan oopperaan. Kävin kaikki mahdolliset esitykset kahden vuoden aikana Kansallisoopperassa Bulevardilla ja jäin "koukkuun".
Vuosien mittaan on ooppera kokemuksia kertynyt myös ulkomailla asuessani. Kiinan aikana tutustuin myös kiinalaiseen teatteriin ja oopperaan. Palasin Suomeen vuonna 2004 ja siitä lähtien on Savonlinnan Oopperajuhlat kuuluneet joka kesäiseen ohjelmaani. Jo ennen Suomeen muuttoa olin parina kesänä käynyt ystävieni kanssa Savonlinnassa, joista käynneistä jäi sitten pysyvä perinne elämääni.
On koettu monenlaisia elämyksiä näinä vuosina. Kolmena viime vuonna olen kerännyt n. 30 hengen ryhmän, jonka kanssa olen kokenut hyvin erilaisia tunteita ja tuokioita. Toiset ovat olleet haltioissaan toiset vähemmän ihastuneita. Mukana on ollut monia ensikertalaisia, jotka sitten ovat tulleet uudelleenkin. Tämän vuoden kokemus oli Taikahuilu, jota en ollut aikaisemmin nähnyt. Rankkasade ja ukkonen juhlistivat esityksen, joka jouduttiin keskeyttämään hetken ajaksi, sateen voittaessa musiikin kuuluvuuden. Mukanani olivat sisareni, tyttäreni ja hänen tyttärensä. Oli taas erilainen kokemus. Ensi kesänä jälleen tavataan ehkäpä venäläisen esityksen puitteissa samalla " porukalla". Niin päätettiin.
Kiitos musiikinopettajalle (Anne Otranen-Silvennoinen)
Tätini ei ollut aikaisemmin käynyt Savonlinnan oopperajuhlilla. Päätimme sisareni kanssa yllättää hänet ostamalle lipun Taikahuiluun. Olin hänen kanssaan siis katsomassa Taikahuilua 100 vuotisen juhlan kunniaksi.
Olin nähnyt itse Taikahuilun ensimmäistä kertaa lukioaikana siten, että musiikinopettajamme järjesti ryhmän Taikahuilun kenraaliharjoitukseen. Muistan aina, kun hän opetti meille lukiolaisille Mozartin sävellystä valmentaen meitä kuuntelemaan oopperaa siten, että ymmärrämme oopperan syvimmän olemuksen. Olen myöhemmin elämässäni ollut useaan otteeseen kiitollinen hänen antamastaan sytykkeestä musiikin maailmaan.
Kaunis kesäinen ilta (Kati Karatepe)
Kaunis, kesäinen ilta, johtaa linnalle puinen, tyyni silta. Olalleni lentää muistojen kaino perho, jo avautuu eteemme Taikahuilun valoisa verho.
Kaksi unohtumatonta oopperakokemusta (Juha Tähkämaa)
Hei! Olemme vanhoilla päivillä (50 v. lähestyy) jättäneet konttorihommat ja ryhtyneet lampureiksi. Koko kesä 2012 meni lampaiden kanssa painiessa, ja ainoa lomamatkamme suuntautui Savonlinnaan heinäkuun lopulla. Ohjelmassa olivat mahtava Aida ja Wagnerin upea Lentävä hollantilainen. Molemmat esitykset olivat hienoja, mutta erityisesti Aidan loppukohtaus jäi mieleen vangitsevana ja koko Wagner oli lumoavaa kuunneltavaa. Matti Salminen on edelleen voimissaan! Kaksi unohtumatonta oopperakokemusta olivat kesän kohokohta, ja toivat tervettä vastapainoa fyysiselle ja maanläheiselle lampurin toimelle. Ei maanviljelijäkään elä pelkästä leivästä, vaan hengen ravintoa tarvitaan myös. Tapaamisiin vuonna 2013!
Minun kokemukseni (Kirsi Valapuro)
Minulla oli tänä kesänä mahdollisuus nähdä kaksi oopperaa eli Lentävä Hollantilainen ja Aida. 2003 tyttäreni oli työssä Olavinlinnassa oppaana ja kutsui minut elämäni ensimmäiseen oopperaan, joka oli Carmen. Linna tuolloin ja nyt, aivan sama vaikutus, aivan käsittämätön tunnelma, joka salpaa miltei hengityksen.
Tuon ensimmäisen oopperakokemukseni jälkeen olen ymmärtänyt, että Savonlinnan oopperajuhlat ovat myös aivan meille tavallisille ihmisille, myös minulle ja läheisilleni. Sen jälkeen olimme maksullisissa oopperanautinnoissa yhdessä tyttäreni kanssa muutamana kesänä, yöpyen Heinävesi -laivalla, joka sinänsä myös oma kokemus kerrottavaksi.
Viime vuonna työkaverini sai mukaansa kahdeksan oopperan ystävää työpaikaltamme, jonka innostamana varasin itse jo heinäkuussa 2011 vuoden 2012 Lentävän Hollantilaisen näytökseen paikat miehelleni ja minulle ja hotellimajoituksen. Seitsemän hengen työporukalla olimme Aidaa katsomassa heinäkuussa 2012 ja kahden viikon kuluttua siitä mieheni kanssa katsomassa Lentävää Hollantilaista ja yllätys; myös mieheni koki, että kokemus oli todella hieno ja mahdollisesti uudestaan vuonna 2013.
Eli kertomuksen opetuksena on, että meille tavallisille suomalaisille joku/joku taho suo mahdollisuuden kokea ja koemme sen ja sen jälkeen on hyvä jatkaa nautinnollista perinnettä omin voimin eteenpäin.
Minun juhlailtani (Sirkku Päivärinne)
Punaiset ruusut Aino Acten rantapuiston hiekkakäytävää reunustamassa. Tämä on minun juhlailtani. Linnan muurien sisällä jaetaan kahden tuhannen katsojan kanssa Mozartin alkusoiton tahdeista lähtien taikaa, joka rakentaa sillan sadan vuoden taa. - Sua lempeen pakottaa en tahdo, vaan vapaaksi en päästää voi. Tumma virta ei väsy, aikaa se haastaa ja meitä Savonlinnan vieraita elämään vuodesta toiseen nämä ihmisyyden syvät tulkinnat. Kuljettehan tämän ruusukujan taas kun uusi kesä koittaa.
Se oli menoa (Kirsti Nyrhinen)
Kesäämme on jo pitkään kuulunut johonkin musiikkitapahtumaan osallistuminen. Tämän tarinani alku on varsinaisesti kesässä 2011. Silloin näimme Toscan, ja juhlien jälkeen mietin hiljaa mielessäni, että v. 2012 Savonlinna vaihdetaan johonkin muuhun musiikkitapahtumaan.
Ajatus piti talven yli. Aikanaan posti toin Savonlinnan juhlalehden. Se lepäsi keittiön pöydännurkalla viikon, toista - en avannut, mutta en laittanut paperinkeräykseenkään. Sitten iltana muutamana istuin keittiössä teekuppi edessäni - ja katse osui lehteen. No, jos minä nyt vähän vilkaisen ... oopperat ohittelin, mutta sitten aukeni konserttiohjelmisto; Apocalyptica!!! Ja se oli menoa, ei auttanut. Äkkiä yhteys puolisoon toisella paikkakunnalla: mennäänkö!? Vastaus kuului: anna palaa! Sitten vaan varaamaan, talvella sai vielä hyvät paikat. Elokuulla 2012 kaikki tietävät, kuinka huikea tuo konsertti oli. Ei siis yhtään kaduttanut, vaikka päätöksestäni lipsuinkin! :)
Hintansa väärtti (Silja Ingman)
Minä ja neljä lastenlastani(11 ja 13 vuotiaat) olimme katsomassa Taikahuilua. Olimme nähneet sen jo täällä Helsingissä joten tarina oli jo tuttu.
Olen todella tavallinen mummo (68 v.) enkä mitenkään "musikaalinen tai musiikkia ymmärtävä". Olen kotoisin maalta, maanviljelijä perheestä eikä silloin oopperasta tai baletista kai edes tiedetty mitään. Siellä maalla. Kun 60-luvun alussa muutimme Helsinkiin, halusin nähdä, millaisia ooppera- ja balettiesitykset oikein ovat ja niin aloin "harrastaa" käydä oopperassa kerran vuodessa.
Kun lapsenlapseni syntyivät (joita on jo 7)ja olivat noin 5-6 vuotiaita menimme ensimmäisen kerran katsomaan Pähkinänsärkijää. Nyt olemme käyneet siellä joka vuosi ja viime vuonna kaikki seitsemän olivat mukana. Vanhempien lastenlasten kanssa olemme käyneet baleteissa tai oopperoissa 1-2 kertaa vuodessa. Tänä keväänä kysyin näiltä vanhemmilta lapsilta, haluaisivatko he lähteä Savonlinnan oopperajuhlille ja vastaus oli heti että kyllä. Valitsimme Taikahuilun, Esitys oli erilainen kuin täällä ja se oli hyvä, koska siinä lapset näkivät, kuinka erilaisia tulkintoja voi olla.
Käynti Savonlinnan oopperajuhlilla oli elämys. Lapset tulevat varmasti elämänsä aikana uudestaan, minulle se ehkä oli sitä että "kerran elämässä on koettava Savonlinnan oopperajuhlat". Hieno kokemus jossa tärkeintä oli antaa lapsille sysäys taide-elämyksiin jotka jäävät mieleen koko elämän ajaksi. Nyt kun olen eläkkeellä, olisi mukava viedä lapsia esityksiin useamminkin mutta eläke ei oikein anna myöten tehdä sitä kovin usein. Kuitenkin tähän astiset satsaukset ovat olleet aina "hintansa väärtti"!
Yksi elämäni parhaimmista oopperakokemuksista (Päivi-Katriina Juutilainen)
Näin tänä vuonna kaksi oopperaa: perinteisen, upean Aidan, joka hiveli kaikkia aisteja, sekä norjalaisen Den fjerde nattevakt´in. Viimeksi mainittu on yksi elämäni parhaimmista oopperakokemuksista. Sen musiikki, tarina ja esiintyjien eläytymiskyky imaisivat sisäänsä ja kantoivat koko esityksen ajan - niin että poistuimme esityksestä kyynelsilmin...
Kansan juhlaa isolla k:lla (Elizabeth Drake)
Savonlinnan Oopperajuhlat ovat siinä mielessä vaaralliset, että niihin jää helposti koukkuun - kerran Oopperajuhlilla oltuaan on ensi kesänä pakko päästä takaisin. Upeiden puitteiden ja kaiken kaikkiaan onnistuneen toteutuksen lisäksi tämä esittävän taiteen muoto on tuotu lähelle sen yleisöä: Olavinlinnaan saapuessaan ei tarvitse olla smokkiin sonnustautunut oopperaguru, vaan Savonlinnan Oopperajuhlat ovat Kansan juhlaa isolla k:lla. Mikäli ooppera taiteenmuotona kiinnostaa, mutta aikaisempaa kokemusta oopperan maailmasta ei ole, kannattaa suunnaksi ottaa Savonlinna keskikesällä: sen parempaa elämystä ja kurkistusta oopperan ihmeelliseen maailmaan tuskin voi saada.
Lahjana laulu (Pirkko Jokinen)
Sisareni täytti 70 vuotta 13.06.12. Kutsussa luki, ettei lahjoja vaan runoja ja lauluja. Kun tuli vuoroni onnitella sanoin, että meidän laulut lauletaan oopperajuhlien 100-vuotisjuhlagaalassa 5.7.12 ja laulajina ovat mm. Matti Salminen ja Jaakko Ryhänen sekä muita ulkomaisia kuuluisuuksia, räjähti koko juhlaväki taputuksiin.
Konsertti oli mielestämme loistava. Yövyimme Parikkalassa Karjalan Lomahovissa järven rannalla, jossa aamiaisen jälkeen kävimme aamu-uinnilla ihanan lämpimässä ja aurinkoisessa säässä. Lahjamatkamme Savonlinnan oopperajuhlille oli ikimuistoinen. Kuitenkin kaikkein vaikuttavin oopperamatka itselleni oli vuosia sitten, kun Martti Talvela esiintyi Taikahuilussa.
Kipinä (Antti Finni)
Ensimmäinen kerta 1980- luvulla oli mieliinpainuvin. Yhtenäistä kattoa ei vielä silloin ollut katsomon päällä ja sää oli kolea, vain muutama lämpöaste. Sitten tietenkin alkoi sataa esityksen aikana. Satuin istumaan juuri vuotavan sauman kohdalla ja kastuin läpimäräksi. Värjöttelin ja tärisin koko esityksen ajan.
Monella katsojalla oli vilttejä ja huopia joilla suojasivat itseään. Olivat osanneet varautua aikaisempien kokemusten pohjalta. Niin kuin minäkin sitten seuraavalla kerralla.
Oopperan jälkee kävimme Linnan salissa syömässä lämpimän aterian ja sain taas itseni lämpimäksi. Tästä se kipinä sitten syttyi, jota ei silloinen sadekaan sammuttanut. Nyt tilanne on toinen, teillä on katettu katsomo ja katsojien viihtyvyyteen on satsattu...ja kun olemme olleet tämän jälkeen Oopperajuhlilla, sää on suosinut aina on ollut lämmintä ja sateetonta, liekkö tullut ensimmäisellä kerralla kärsittyä tulevien vuosienkin edestä... Mieluisinta on ollut seurata vanhempaa, perinteistä oopperaa ja kuoroesitykset ovat olleet tosi vaikuttavia. Toivomme korkean tason säilyvän jatkossakin!
Oopperan ihmeellinen maailma (Auni Kaipia)
Ehkä vuonna 1977 pääsin ensimmäisen kerran katsomaan oopperan ihmeellisen maailmaan Olavinlinnassa, kun olin katsomassa ja kuuntelemassa "Taikahuilua". Tänä kesänä tuli tilaisuus osallistua toisen kerran Savonlinnan oopperajuhliin ja olin katsomassa "La Fenice" oopperaa. Jännitti, että onko esitys ja miljöö yhtä upean tuntuinen kuin nuoruudessa.
Oli. Musiikki, laulajat, lavastus ja näytteleminen olivat loistavia. Illan kruunasi pilvisen ja tuulisen päivän vaihtuminen täydellisen kauniiksi kesäillaksi.
Savonlinnan ooppera muistoja (Marja-liisa Tenhunen)
Savonlinnan oopperajuhlat ovat kesämme kohokohta. Tänä juhlavuonna muistelin eri vuosia: Alkuaikoina katsomo oli toisella sivuseinällä. Istuminen kovilla penkeillä oli vaivalloista. Joskus satoi ja katsojat avasivat sateenvarjonsa, sekään ei häirinnyt ainakaan minua. Sitten tuli ensimmäinen kaistaleista tehty katos. Kerran tuuli leiskautti yhdelle kaistalle kertyneen sadeveden katsojien niskaan kesken esityksen.
Aina on ollut tunnelma korkealla. Ohjelmiston koostumus on erinomainen. Muutaman kerran veimme tyttäremme oopperaan heidän ollessaan alle kymmenvuotiaita. Taikahuilu ihastutti heitä, myös Faustin haarniskat tekivät heihin ikimuistoisen vaikutuksen. Tänä juhlavuonna kävimme sadan kilometrin päässä olevalta kesäasunnoltamme peräti kolme kertaa oopperassa. Oopperakäynnit ovat meille kätevät, koska voimme palata kotiin yöksi.
Oopperajuhlilla on tapahtunut valtava kehitys. Juhlat ovat tehneet omalta osaltaan Suomea tunnetuksi korkeatasoisena kulttuurimaana. Kiitoksia kaikille Savonlinnan oopperan eteen työtä tekeville!
Pelastava hanskakäsi (Jegor Sahlbom)
Olen 6-vuotias ja olin kesällä ensimmäistä kertaa oopperajuhlilla. Näin Taikahuilun, joka on suosikkioopperani. Papageno oli tosi hauska. Olisin halunnut heti tulla uudestaan katsomaan esityksen.
Minulla oli hyvä paikka rivillä 3 ihan orkesterin vieressä. Oli kiva katsella soittajia ja kapellimestaria. Minusta tulee isona kapellimestari, äiti saa tuilla aina eturiviin minua katsomaan. Lisäksi oli jännittävää, kun lohikäärnme syttyi tuleen. Onneksi joku hanskakäsi sai sen läpsyteltyä sammuksiin. Ja tuli kova sade ja esitys piti keskeyttää. Odottelimme, että kova sade loppuu ja söin sillä aikaa lörtsyn ja join kaakaota. Takana tuli katoksesta hirveästi vettä katsomoon. Onneksi ei meidän paikkojen kohdalla.
Vuoden taiteilijat (Jukka Riikonen)
Vuoden taiteilija konsertissa oli mahtava nähdä pitkän kasvatustyön tuloksia. Pienimmät laulajat olivat todella pieniä ja vanhimmat laulajat jo täysverisiä ammattilaisia. Jokin siinä kokonaisuudessa herkisti oikeasti.
Once in a lifetime kantaesitys (Eira Innanen)
Olin 10 v. tyttäreni
kanssa katsomassa Free will-oopperaa. Itselläni edellisestä oopperakäynnistä
oli vierähtänyt vuosia, lapseni oli ensikertalainen ja minua arvelutti se,
kuinka hän jaksaisi olla mukanani.
Mutta ooppera oli
ihana, hulvaton, yllätyksellinen! Itse olin riemuissani ja tyytyväinen, että
päädyin tuohon once-in-a-lifetime -kantaesitykseen. Tyttäreni viihtyi myös -ja
oli valmis lähtemään pian uudelleen. Hän jo kyselee, olenko varannut lippuja
ensi kesäksi... Lämmin kiitos ennakkoluulottomasta tavasta tehdä oopperaa, mikä
lähentää taviksia ns. eliittikulttuuriin!
Apocalypticaa Olavinlinnassa (Jaana Mononen)
Kävimme puolisoni kanssa nauttimassa Apocalypticasta linnassa. Konsertti oli huikea, en osannut alunperin edes odottaa mitään niin hienoa elämystä, minkä pojat ja linna tarjosi.
Tein aikanani opinnäytetyöni Oopperajuhlille ja katsomo tuli tänä aikana enemmän kuin tutuksi sitä illasta toiseen kiertäen ja kyselyitä sinne vieden. Näin yleisössä ollen katsomo tuntui kuitenkin aivan erilaiselta, kaikki arki oli siitä tyystin pois.
Ilta oli huikea. Pojat ovat aivan omaa laatuaan. Kukaan muu ei saa sellosta irti moisia säveliä. Taiteellisen elämyksen lisäksi oli huikea nähdä kuinka pojat itse imivät illasta kaiken irti nauttien joka solullaan kun saivat esiintyä Suomen upeimmilla festivaaleilla ja huikeimmassa konserttipaikassa. Iho oli kananlihalla useampaan otteeseen, yllätysesiintyjä oli kiva plussa mutta itku pääsi siinä kohtaa kun Perttu ilmoitti heidän soittavan meille myös oopperaa. Donicetti ja varsinkin Verdi heidän tulkintanaan sai veden virtaamaan pitkin poskia. Ilta oli ihana - täydellinen. Kiitos!
Liftarireissu Savonlinnan Oopperajuhlille (Kaarina Peltonen)
Hyvin epätyypillisesti kotiseutuni ja ikäluokkani maalaislapselle hurahdin oopperamusiikkiin hyvin nuorena. Löysin yllättäin samanmielisen luokkakaverin. Niinpä teimme useampana kesänä seitkytluvun puolivälissä liftarireissuun Savonlinnaan oopperajuhlille. Rahat riittivät juuri ja juuri lippuun, joten muista kuluista leikattiin. Matkat peukuttaen, ilta oopperassa ja loppuyö juhlaväen mukana Casinonsaaressa tai muualla kaupungilla. Jonain vuonna yövyimme siinä kaikkein kauimpana kylältä olleessa kesähotellissa. Ja heti päivän valjettua kohti kotia.
Näistä reissuista ei tietenkään kotona hiiskuttu. Tyttöjen keskeiset liftausmatkat eivät olleet korkeassa kurssissa vanhempiemme kirjanpidossa. Myöhemmin olin työni puolesta useampia vuosia mukana järjestämässä ja myymässä oopperamatkoja. Kävinkin juhlilla joitakin kertoja ennen kuin työnantajani ja oopperajuhlien yhteistyösopimus loppui. Vieläkin seuraan kiinnostuneena juhlia, mutta hintataso juhlien ympärillä on mielestäni nykyään kohtuuton. Tänä vuonna olimme ihanassa Savonlinnassa viikkoa ennen juhla gaalaa. Onneksi YLE Teema näytti konsertin livenä.
Oopperaelämys, jota en osannut odottaa... (Riikka Suihkonen)
Tänä kesänä opin jälleen kerran, että parhaat juhlat pidetään usein vasta sulkemisajan jälkeen. Olin vastarakastuneena poikaystäväni kanssa kaksin mökillä juhannuksen vietossa ja paluumatkalla päätimme poiketa Savonlinnassa, tarkoituksenamme vierailla Olavinlinnassa. Paluumatkalle lähtö kuitenkin venyi, ja kun lopulta olimme perillä, oltiin linnaa jo sulkemassa. Minua tietysti harmitti kovin, olinhan käynyt Olavinlinnassa viimeksi lapsena ja romantikkoihmisenä kerta kaikkiaan rakastan historiallisia matkailukohteita.
No, vaeltelimme kuitenkin linnan liepeillä, kävimme sisäpihallakin ja tulimme hiljalleen siltaa myöten takaisin ja siitä vastarannalle kallioille kuvaamaan linnaa. Linnan seinämille olivat lokit tehneet pesiä ja kirkuivat kovaäänisesti. Koetin saada panoraamakuvaa linnan alueesta ja fiilistelin järveltä puhaltelevaa tuulta. Mutta kun käännyin katselemaan linnaan johtavalle sillalle, sieltä alkoikin kuulua, kuin joku olisi tapaillut jotakin melodiaa... Kun katsoin tarkemmin, huomasin, että niin vain olikin, komea tummaverinen oopperalaulajamies siellä veteli vielä harjoituksiaan. Asteli muutaman askelen, pysähtyi, levitti sitten kätensä, ja ah niitä suloisia säveliä, jotka ilmoille kajahtivat!
Sen siliän tien unohdin kamerani olemassaolon, ehkä hetkiseksi jopa myös poikaystäväni olemassaolon (sen tosin muistin taas myöhemmin!) ja lähdimme seurailemaan miestä. Hän oli selvästikin ulkomaalainen, sen näki hänen ulkoisen olemuksensa lisäksi hänen estottomasta musiikillisesta ulosannistaan. Ja jälleen muutama askel, pysähdys, käsien levitys ja voi sitä äänen sointia! Seurasimme häntä hetken verran, kunnes tiemme erosivat hänen kääntyessään rantaan johtavalle tielle ja meidän jatkaessamme takaisin autolle.
Tämä on epäilemättä paras, yllätyksellisin ja ennen kaikkea hienoin oopperamuistoni, jonka voin jakaa - ja mikä hauskinta, poikaystävänikin myöntää sen!
Neljäs yövartio ja öinen Savonlinna (Elina Pirinen)
Kävin 16-vuotiaan poikani kanssa katsomassa norjalaisten Neljännen yövartion. Poika oli ekaa kertaa oopperassa ja teos oli ehkä vaikeahko ensimmäiseksi kokemukseksi. "Aika mahtava show" oli kuitenkin kommentti loppuaplodien vaimennuttua.
Katsomista ja keskustelua meillä riitti: Miten valomiehet muurilla toimivat? Mikä oli lavastuksen symboliikka, mikä oli se kuusikulmainen lava, miksi se sellainen oli? Miksi pitää yhden sanan repliikkikin laulaa? Huomasitko vieressä istuneen taiteilijan eriväriset kengät? Mitä jos tuo viereinen mies loppuaplodien jalkojen tömistelyssään tallaa varpaille? Ja monia muita juttuja käytiin läpi kävellessämme kotiin halki öisen Savonlinnan.
Kävellessämme kantautui järven yli Huvilalta Vienon, Marjatan, Pirkon ja Esa Pasan iloinen iskelmämusiikki, ja siili mennä lyllersi Citymarketin kulmalla. Kansainvälinen, mutta niin kotoinen oli öinen Savonlinna.
Kohtaaminen käytävällä (Mirja Hovila)
Kaikkihan tietävät, että ooppera on kankea, pönäkkä ja kallis yläluokkainen harrastus. En tiedä, montako kertaa olen käynyt oopperassa, mutta ensi-iltoja olen kaihtanut. Nyt otin riskin.
Olavinlinnan mukulakivet ja sääolosuhteet tuntien päättelin, ettei ensi-iltaan tarvita iltapukua tai korkokenkiä. Miehelläni oli kyllä tyylikäs solmio, mutta paita oli lyhythihainen, ja kylmän varalle oli villatakki. Kaikki hyvin. Katsomossa oli välitön tunnelma, ventovieraat juttelivat toisilleen kuka milläkin kielellä. Esitys oli loistava, vaikka musiikki olikin hiukan vaikeatajuista. Väliajalta palatessa mieheni kuuli kahden rennonoloisen miehen puhuvan norjaa ja kysäisi uteliaisuuttaan, mistä päin Norjaa he ovat tulleet, johon puheliaampi: ”Minä olen tämän oopperan libretisti, ja tässä on säveltäjä.” Kaikki norjan sanat haihtuivat mielestäni, kun yritin saada suustani jotain kohteliaan ilahtunutta sen jälkeen kun mieheni oli esitellyt minut: ”Ja tässä on libreton suomentaja.” Niin, kaikkihan tietävät, että ooppera...
Olavinlinnan mukulakivet ja sääolosuhteet tuntien päättelin, ettei ensi-iltaan tarvita iltapukua tai korkokenkiä. Miehelläni oli kyllä tyylikäs solmio, mutta paita oli lyhythihainen, ja kylmän varalle oli villatakki. Kaikki hyvin. Katsomossa oli välitön tunnelma, ventovieraat juttelivat toisilleen kuka milläkin kielellä. Esitys oli loistava, vaikka musiikki olikin hiukan vaikeatajuista. Väliajalta palatessa mieheni kuuli kahden rennonoloisen miehen puhuvan norjaa ja kysäisi uteliaisuuttaan, mistä päin Norjaa he ovat tulleet, johon puheliaampi: ”Minä olen tämän oopperan libretisti, ja tässä on säveltäjä.” Kaikki norjan sanat haihtuivat mielestäni, kun yritin saada suustani jotain kohteliaan ilahtunutta sen jälkeen kun mieheni oli esitellyt minut: ”Ja tässä on libreton suomentaja.” Niin, kaikkihan tietävät, että ooppera...
Taikahuilu (Katariina Hanhisalo)
Ensimmäinen oopperani oli joskus 1990-luvun loppupuolella. Kävimme katsomassa Taikahuilua Olavinlinnassa. Ooppera oli hieno ja myös lapselle hauska kokemus. Täytyy tosin todeta, että parhaiten taisi mieleen jäädä se, kun n. 10-vuotiaana sai valvoa myöhään! (Ooppera loppui vasta reilusti puolenyön jälkeen). Vielä kun uudestaan pääsisi!
Haaveita ja unelmia (Riikka Sirenius)
Meillä kaikilla on haaveita ja unelmia. Pieniä ja suuria, helposti toteutettavia ja ponnistuksia vaativia. Kohtalo ja sattumakin osaa näytellä osaansa.
Minä aloin haaveilla Savonlinnan oopperajuhlille osallistumisesta parikymppisenä tytön heitukkana. En sen vuoksi, että olisin itsessään oopperasta välittänyt, vaan tapahtuman luonteen ja puitteiden vuoksi. Samaisesta syystä tapahtumaan ei voisi lähteä yhdenkään ystävän kanssa, ainoastaan oman rakkaan seura olisi käypä.
Vuodet vierivät ilman sopivaa tilaisuutta ja tuona aikana opin rakastamaan oopperaa kansallisoopperan johdatuksella. Ihanien yhteensattumien johdattamana viikonlopun työvuoro muuttui vapaapäiväksi ja rakkaani muisti haaveeni. Yhteensattumaa lienee myös yhteys kyseisenä iltana esitettävän näytöksen ja rakkaimman hevoseni välillä. Hollannista kotoisin olevaa hevosrotua kun kutsutaan Lentäväksi Hollantilaiseksi erittäin korkeiden ja jalojen liikkeidensä perusteella.
Ja niinpä meillä oli, täysin minun ennalta aavistamatta, varattuna liput Lentävän Hollantilaisen viimeiseen näytökseen, majoituksineen, väliaikatarjoilemisineen ja ruokailuineen.
Arkipäivät kuluivat kuin siivillä ja lauantaiaamuna ilmassa oli jännitystä, odotusta, toiveita ja unelmia. Jännitystä ei lieventänyt laiduntavien hevosten yöllinen päätös siirtyä naapurin pellolle. Matkan aloitus siis myöhästyi heti alkuunsa tunnilla. Lopulta matkaan päästyämme saimme nauttia aurinkoisesta säästä, ihanista eväistä ja kauniista maisemista. Majoituspaikka oli valittu tarjonnan mukaan viime hetkellä, mutta osui enemmän kuin kohdalleen. Maalaismaisemaa maalaistytölle. Siisti huoneisto idyllisessä ympäristössä, lammen rannalla. Jo valmistautuminen näytöstä varten oli antoisaa. Lasi viiniä, rauhaisaa istuskelua parvekkeella, kaunistautumista juhlahetkeä varten. Taksimatka Olavinlinnaan saattoi alkaa.
Henkeäsalpaavan upea linnoitus edessäni kätki monia ilon ja surun hetkiä, tarinoita kerrottavaksi nykyisyyteen. Annoin kameran ikuistaa lähes kaiken, minkä kameran avulla vangitsemaan pystyy. Maisemaa, yksityiskohtia, henkilökuvia.
Sisällä linnassa olikin vastoin odotuksiani lämmintä. Tiivis tunnelma tiivistyi entisestään esityksestä nauttimaan tulleiden ihmisten valuessa kohti linnan pihaa ja katsomoa.
Saksa esityskielenä oli jännittänyt minua, turhaan. Ooppera ei ole kieli, ooppera on tulkinta. Ooppera on esiintyjien loistoa ja sykähdyttävää musiikkia. Ja Wagner todellakin osasi työnsä. Niin kuin osasi työnsä myös esiintyjät ja soittajatkin. Koko sydämellä sain elää Senta-neidon tarinaa, yhtyä hänen tuskaansa ja iloonsa. Nauttia lumoavasta äänestä.
Väliajalla saimme nauttia vuohenjuustoleivokset ja viinit Paksun Bastionin viileydessä. Toisen näytöksen mukaansatempaavuus olikin aivan omaa luokkaansa. Ilon ja onnen hetkien lisäksi sai kokea myös herkät kyyneleet. Ja näytöksen loputtua eivät olleet kyyneleet loppuneet. Koko tapahtuma, romanttisen linnan upeat puitteet, oman rakkaan seura, upeaääniset ja vahvat kuin herkätkin tulkinnat, mikään ei olisi voinut olla hienommin. Lähes sekavin miettein poistuimme linnasta läheiseen keski-aikaiseen ravintolaan syömään illallista. Tunnelmaa ei pysty kertomaan, ei kirjoittamaan, se tulee itse kokea. Jopa siinä määrin, että ruokailun jälkeen oli käveltävä uudelleen ihailemaan linnan kauneutta.
Odotin kyllä paljon retkeltämme Savonlinnaan ja oopperajuhlille, mutta sain huomattavasti enemmän kuin osasin koskaan unelmoida.
Minä aloin haaveilla Savonlinnan oopperajuhlille osallistumisesta parikymppisenä tytön heitukkana. En sen vuoksi, että olisin itsessään oopperasta välittänyt, vaan tapahtuman luonteen ja puitteiden vuoksi. Samaisesta syystä tapahtumaan ei voisi lähteä yhdenkään ystävän kanssa, ainoastaan oman rakkaan seura olisi käypä.
Vuodet vierivät ilman sopivaa tilaisuutta ja tuona aikana opin rakastamaan oopperaa kansallisoopperan johdatuksella. Ihanien yhteensattumien johdattamana viikonlopun työvuoro muuttui vapaapäiväksi ja rakkaani muisti haaveeni. Yhteensattumaa lienee myös yhteys kyseisenä iltana esitettävän näytöksen ja rakkaimman hevoseni välillä. Hollannista kotoisin olevaa hevosrotua kun kutsutaan Lentäväksi Hollantilaiseksi erittäin korkeiden ja jalojen liikkeidensä perusteella.
Ja niinpä meillä oli, täysin minun ennalta aavistamatta, varattuna liput Lentävän Hollantilaisen viimeiseen näytökseen, majoituksineen, väliaikatarjoilemisineen ja ruokailuineen.
Arkipäivät kuluivat kuin siivillä ja lauantaiaamuna ilmassa oli jännitystä, odotusta, toiveita ja unelmia. Jännitystä ei lieventänyt laiduntavien hevosten yöllinen päätös siirtyä naapurin pellolle. Matkan aloitus siis myöhästyi heti alkuunsa tunnilla. Lopulta matkaan päästyämme saimme nauttia aurinkoisesta säästä, ihanista eväistä ja kauniista maisemista. Majoituspaikka oli valittu tarjonnan mukaan viime hetkellä, mutta osui enemmän kuin kohdalleen. Maalaismaisemaa maalaistytölle. Siisti huoneisto idyllisessä ympäristössä, lammen rannalla. Jo valmistautuminen näytöstä varten oli antoisaa. Lasi viiniä, rauhaisaa istuskelua parvekkeella, kaunistautumista juhlahetkeä varten. Taksimatka Olavinlinnaan saattoi alkaa.
Henkeäsalpaavan upea linnoitus edessäni kätki monia ilon ja surun hetkiä, tarinoita kerrottavaksi nykyisyyteen. Annoin kameran ikuistaa lähes kaiken, minkä kameran avulla vangitsemaan pystyy. Maisemaa, yksityiskohtia, henkilökuvia.
Sisällä linnassa olikin vastoin odotuksiani lämmintä. Tiivis tunnelma tiivistyi entisestään esityksestä nauttimaan tulleiden ihmisten valuessa kohti linnan pihaa ja katsomoa.
Saksa esityskielenä oli jännittänyt minua, turhaan. Ooppera ei ole kieli, ooppera on tulkinta. Ooppera on esiintyjien loistoa ja sykähdyttävää musiikkia. Ja Wagner todellakin osasi työnsä. Niin kuin osasi työnsä myös esiintyjät ja soittajatkin. Koko sydämellä sain elää Senta-neidon tarinaa, yhtyä hänen tuskaansa ja iloonsa. Nauttia lumoavasta äänestä.
Väliajalla saimme nauttia vuohenjuustoleivokset ja viinit Paksun Bastionin viileydessä. Toisen näytöksen mukaansatempaavuus olikin aivan omaa luokkaansa. Ilon ja onnen hetkien lisäksi sai kokea myös herkät kyyneleet. Ja näytöksen loputtua eivät olleet kyyneleet loppuneet. Koko tapahtuma, romanttisen linnan upeat puitteet, oman rakkaan seura, upeaääniset ja vahvat kuin herkätkin tulkinnat, mikään ei olisi voinut olla hienommin. Lähes sekavin miettein poistuimme linnasta läheiseen keski-aikaiseen ravintolaan syömään illallista. Tunnelmaa ei pysty kertomaan, ei kirjoittamaan, se tulee itse kokea. Jopa siinä määrin, että ruokailun jälkeen oli käveltävä uudelleen ihailemaan linnan kauneutta.
Odotin kyllä paljon retkeltämme Savonlinnaan ja oopperajuhlille, mutta sain huomattavasti enemmän kuin osasin koskaan unelmoida.
tiistai 11. syyskuuta 2012
Ajattelen Savonlinnaa (Matti Lauha)
Olen saanut tietämättäni ja tahtomattani jo lapsuudessa Savonlinna-rokotuksen: isäni syntyi 1907 Savonlinnassa. Jos tarkkanäköisiä ja hyväntahtoisia savonlinnalaisia ei olisi ollut, minuakaan ei mahdollisesti olisi! Isäni oli nimittäin kolmivuotiaana karannut kotipihalta aidan alitse, ja vatsallaan maaten hän kurotteli torin viereiseltä sillalta veteen: hän tahtoi nähdä kaloja. Ohikulkijat tarrasivat putoamisvaarassa olleen pikkupojan jalkoihin ja toimittivat karkulaisen kotiin. Tämän kuulin tultuani ensimmäistä kertaa kesällä 1957 Savonlinnaan. Tämä kertomus sekä heti perään käynti Olavinlinnassa tekivät minusta Savonlinna-fanin: ei ihme, että isäukko oli ylpeä syntymäkaupungistaan. Mietin, että vaikka Viipurin linnaa Suomella ei enää ollut, olihan meillä sentään komea Olavinlinna!
Entä sitten kaupungin asukkaat? Savonlinnan nimessä on sana Savo, ja jo se antaa kaupungille hyväntahtoisen kaiun. Esimerkiksi torikahvilassa matkalaista lähestyy punakka, pönäkkä ja tanakka juttelunhaluinen miekkonen: "Päeveä että pätkähteä! Uottako työ Tapani Kansa?" - "En nyt valitettavasti ole." "No, sitähä miekii, ettehä työ uo sen näkönenkeä!" - Tämä savolainen uteliaisuus ja juttuseuran etsintä ovat ei-savolaiselle valloittava piirre. Sama välittömyys tuli esille jo ensimmäisellä oopperakäynnilläni v. 1968: Savonlinnan seurakunta oli järjestänyt yhteistyössä oopperajuhlien kanssa musiikkipitoisen juhlajumalanpalveluksen, ja kahvipöydässä Fidelio-oopperan jälkeisenä päivänä (tilaisuuteen olin nuorikkoni kanssa joutunut siksi, että olimme majoittuneet kirkkoherra Korhosen ullakolle sahanpurujen sekaan) tapasimme oopperan saksalaisen ohjaajan, mutta myös aitosavolaisen mestarin, joka mutkattomasti esittäytyi: "Terve, mie oun Mutka (matkailusihteeri Pertti Mutka), ja tää on miun ranskalainen rouva. Hauska tavata!"
Noin viisitoista käyntiä Savonlinnassa ovat puolisolleni ja minulle olleet elämyksiä. Unohtumattomia ne ovat olleet myös useille ulkomaisille vieraillemme. Suuren kädenväännön ja monien vaiheiden jälkeen sain virolaisen ystäväpariskunnan kesällä 1977 kutsutuksi Suomeen (Helsingin ETY-kokouksen jälkeenhän piti muka itäeurooppalaisilla olla matkustusoikeus ulkomaille!). Kun kutsumani virolaiset saivat matka-anomukseensa ensin kielteisen vastauksen, lupasin kahdelle tyttärelleni pääsyn Taikahuiluun, koska liput oli jo lunastettu. Ankaran kädenväännön jälkeen järjestyikin ystäville matkalupa. Jos kerran virolaiset saatiin Suomeen, kyllä kai kaksi pientä tyttöäkin saataisiin Olavinlinnaan - olkoot mitkä tahansa kerberokset portilla. Ja niin tapahtuikin: tytöille järjestyi sisäänpääsy. Hauska muistuma esityksestä oli Papagenon (Matti Lehtisen) puheosuuden omaperäinen ex-tempore vaikerrus: ”Miksi ihmeessä minä lähdinkään tänne Savonlinnaan!” Henkeäsalpaava oli aikanaan Martti Talvelan rojahtamistemppu portailta. Miten iso mies sen uskalsi tehdä? Vaikuttava oli Viimeisten kiusausten Halla-kohtaus tanssiteatterin esittämänä.
Kun käy kyllin monta kertaa oopperajuhlilla, näkee tuttuja, luokkatovereita, naapureita sekä julkisuuden henkilöitä. Nyrkinkantaman päässä on istunut milloin arkkipiispa Jukka Paarma, milloin taas Anneli Jäätteenmäki tai Mitro Repo.
Savonlinnalaisiin on voinut luottaa. Mieluisa yöpyminen on järjestynyt aina, ja ruokailupaikat ovat olleet loistavia. Vuonna 1977 virolaisille ystävilleni oli suorastaan järkytys, että yövyimme jonkun Pennasen asunnossa – me tuntemattomat ihmiset, jotka olisimme voineet kähveltää kaiken omaisuuden sieltä. Epäilys siitä, että nämä Pennaset olivat jotain tuttujamme, kyti pitkään, vaikka majapaikka oli yhdessä käyty valitsemassa matkailuneuvonnasta. Aina on majoitus ollut onnistunut!
Savonlinnan oopperajuhlien taiteellisen tason on julkinen sana osannut kertoa korkeaksi. Ainutlaatuinen miljöö on joka kerralla yhtä kiehtova, ja juhlien järjestelyt ovat olleet moitteettomat. Maailman mahdottomimpia tehtäviä lienevät oopperan ja teatterin johtaminen. Mahdolliset kulissien takaiset kähinät on pidetty sillä tavoin piilossa, ettei Linnankatua katsomoon kävellessä ole tarvinnut olla kiusaantunut tai huolissaan.
Saimaan rannan mökkiläiselle on ollut lohdullista huomata myös se, että vuoden 2012 vedenkorkeus ei suinkaan ole pahin mahdollinen: valarikon vuoden 1899 vesi oli vieläkin korkeammalla. Sen kertoo linnan kallioon ikuistettu viiva. Savonlinnassa kohtaavat historia, taide ja mukavat ihmiset. Savonlinnassa käynti on oopperan ystävälle kesän kohokohta!
Entä sitten kaupungin asukkaat? Savonlinnan nimessä on sana Savo, ja jo se antaa kaupungille hyväntahtoisen kaiun. Esimerkiksi torikahvilassa matkalaista lähestyy punakka, pönäkkä ja tanakka juttelunhaluinen miekkonen: "Päeveä että pätkähteä! Uottako työ Tapani Kansa?" - "En nyt valitettavasti ole." "No, sitähä miekii, ettehä työ uo sen näkönenkeä!" - Tämä savolainen uteliaisuus ja juttuseuran etsintä ovat ei-savolaiselle valloittava piirre. Sama välittömyys tuli esille jo ensimmäisellä oopperakäynnilläni v. 1968: Savonlinnan seurakunta oli järjestänyt yhteistyössä oopperajuhlien kanssa musiikkipitoisen juhlajumalanpalveluksen, ja kahvipöydässä Fidelio-oopperan jälkeisenä päivänä (tilaisuuteen olin nuorikkoni kanssa joutunut siksi, että olimme majoittuneet kirkkoherra Korhosen ullakolle sahanpurujen sekaan) tapasimme oopperan saksalaisen ohjaajan, mutta myös aitosavolaisen mestarin, joka mutkattomasti esittäytyi: "Terve, mie oun Mutka (matkailusihteeri Pertti Mutka), ja tää on miun ranskalainen rouva. Hauska tavata!"
Noin viisitoista käyntiä Savonlinnassa ovat puolisolleni ja minulle olleet elämyksiä. Unohtumattomia ne ovat olleet myös useille ulkomaisille vieraillemme. Suuren kädenväännön ja monien vaiheiden jälkeen sain virolaisen ystäväpariskunnan kesällä 1977 kutsutuksi Suomeen (Helsingin ETY-kokouksen jälkeenhän piti muka itäeurooppalaisilla olla matkustusoikeus ulkomaille!). Kun kutsumani virolaiset saivat matka-anomukseensa ensin kielteisen vastauksen, lupasin kahdelle tyttärelleni pääsyn Taikahuiluun, koska liput oli jo lunastettu. Ankaran kädenväännön jälkeen järjestyikin ystäville matkalupa. Jos kerran virolaiset saatiin Suomeen, kyllä kai kaksi pientä tyttöäkin saataisiin Olavinlinnaan - olkoot mitkä tahansa kerberokset portilla. Ja niin tapahtuikin: tytöille järjestyi sisäänpääsy. Hauska muistuma esityksestä oli Papagenon (Matti Lehtisen) puheosuuden omaperäinen ex-tempore vaikerrus: ”Miksi ihmeessä minä lähdinkään tänne Savonlinnaan!” Henkeäsalpaava oli aikanaan Martti Talvelan rojahtamistemppu portailta. Miten iso mies sen uskalsi tehdä? Vaikuttava oli Viimeisten kiusausten Halla-kohtaus tanssiteatterin esittämänä.
Kun käy kyllin monta kertaa oopperajuhlilla, näkee tuttuja, luokkatovereita, naapureita sekä julkisuuden henkilöitä. Nyrkinkantaman päässä on istunut milloin arkkipiispa Jukka Paarma, milloin taas Anneli Jäätteenmäki tai Mitro Repo.
Savonlinnalaisiin on voinut luottaa. Mieluisa yöpyminen on järjestynyt aina, ja ruokailupaikat ovat olleet loistavia. Vuonna 1977 virolaisille ystävilleni oli suorastaan järkytys, että yövyimme jonkun Pennasen asunnossa – me tuntemattomat ihmiset, jotka olisimme voineet kähveltää kaiken omaisuuden sieltä. Epäilys siitä, että nämä Pennaset olivat jotain tuttujamme, kyti pitkään, vaikka majapaikka oli yhdessä käyty valitsemassa matkailuneuvonnasta. Aina on majoitus ollut onnistunut!
Savonlinnan oopperajuhlien taiteellisen tason on julkinen sana osannut kertoa korkeaksi. Ainutlaatuinen miljöö on joka kerralla yhtä kiehtova, ja juhlien järjestelyt ovat olleet moitteettomat. Maailman mahdottomimpia tehtäviä lienevät oopperan ja teatterin johtaminen. Mahdolliset kulissien takaiset kähinät on pidetty sillä tavoin piilossa, ettei Linnankatua katsomoon kävellessä ole tarvinnut olla kiusaantunut tai huolissaan.
Saimaan rannan mökkiläiselle on ollut lohdullista huomata myös se, että vuoden 2012 vedenkorkeus ei suinkaan ole pahin mahdollinen: valarikon vuoden 1899 vesi oli vieläkin korkeammalla. Sen kertoo linnan kallioon ikuistettu viiva. Savonlinnassa kohtaavat historia, taide ja mukavat ihmiset. Savonlinnassa käynti on oopperan ystävälle kesän kohokohta!
keskiviikko 5. syyskuuta 2012
Kiitos teille, että teitte tästä totta! (Jaspis Toivonen)
Näin jo viime syksynä ensitiedotteen Apocalyptican konsertista Olavinlinnassa. Se pysähdytti ja välittömästi piti saada liput + majoitus, ja kaikki löytyi. Vähän jännitti, miten paikkamme suhtautuvat äänentoistoon, mutta siis ei huolta, heavy metal kuului aivan fantastisen upeasti keskellä permantoa oleville paikoillemme ;) Ja paras akustiikka verrattuna mihinkään aikaisempaan Apocalyptcan konserttiin, joissa olen käynyt. Olen ollut aina Apocalyptican fani, ja tämä tarjous kuulosti liian hienolta ollakseen totta, Apocalypticaa, rokkia sekä upeaa sellon soitantaa linnan muurien sisäsllä.
Itse konsertti ole tarunomainen: täysi sali, pojat laittoivat parastaan ja kaikessa näkyi mahtava ammattitaito. Lisäksi bändi oli varautunut itselleenkin huimaan iltaan (ensi kertaa oopperalavalla Pertun sanoin, en olisi uskonut olevani täällä, tarvittiin vain rokkimusiikkia ja sello) ja sen tunnelman voi aistia. Konsertin ohjelmaan oli otettu mukaan myös muutamia klassisia oopperanhelmiä ja lisäapuna olivat oopperajuhlien orkesterin "pillipiiparit". Se oli hyvä kikka ja varmasti auttoi pehmentämään niiden 'oikeiden oopperajuhlien kantapeikkojen' shokkitilaa kuulemaan heavy metalia Savonlinnassa. Itse linnamiljööhän on niin satumainen, ja sattui vielä huikea tuuri ilmojen suhteen sadekesästä huolimatta, heinäkuun myöhäisillan lämpö hiveli ja lisäsi oman osansa elämykseen. Kiitos teille, että teitte tästä totta!
Itse konsertti ole tarunomainen: täysi sali, pojat laittoivat parastaan ja kaikessa näkyi mahtava ammattitaito. Lisäksi bändi oli varautunut itselleenkin huimaan iltaan (ensi kertaa oopperalavalla Pertun sanoin, en olisi uskonut olevani täällä, tarvittiin vain rokkimusiikkia ja sello) ja sen tunnelman voi aistia. Konsertin ohjelmaan oli otettu mukaan myös muutamia klassisia oopperanhelmiä ja lisäapuna olivat oopperajuhlien orkesterin "pillipiiparit". Se oli hyvä kikka ja varmasti auttoi pehmentämään niiden 'oikeiden oopperajuhlien kantapeikkojen' shokkitilaa kuulemaan heavy metalia Savonlinnassa. Itse linnamiljööhän on niin satumainen, ja sattui vielä huikea tuuri ilmojen suhteen sadekesästä huolimatta, heinäkuun myöhäisillan lämpö hiveli ja lisäsi oman osansa elämykseen. Kiitos teille, että teitte tästä totta!
Avoimin mielin (Kim Suominen)
Pari vuotta sitten iski kipinä mennä katsomaan oopperaa ja paikkana ei voisi olla mikään muu kuin Savonlinna upeine puitteineen silloin lippujen hinnat olivat liian kovia meidän perustyötä tekevien kukkarolle mutta ajatus jäi mieleen olin päättänyt, että jonain vuonna käyn katsomassa jonkun oopperan joko yksin tai seurassa ja sen aika oli tänä juhlavuonna kävin netistä katsomassa esitykset, joista löytyi Aida. Avoimin mielin lähdin etsimään meidän kukkarolle sopivaa lippupakettia ja kun sen löysin niin kysyin puolisoltani lähtisikö hän mukaani hän oli myös valmis kokemaan jotain uutta.
Esityksen lähestyessä jännitystä oli ilmassa molemmilla mistä löydämme paikat jne. Kaikki meni kuitenkin hyvin avuliaitten ihmisten avulla. Ostimme Aidan libreton, josta saimme käsityksen tulevasta meidän paikkamme oli D-katsomossa alku meni jännityksen vallassa ja tarinaan eläytyen. Tekstityslaitteesta oli apua kun seurasimme tapahtumien kulkua; akustiikka oli mahtava pienikin ääni kuului kauas ja muutaman paikan sivummalla ollut äiti, joka luki lapselleen tekstiä kuului häiritsevästi sekä muutamat linnut jaksoivat metelöidä ohjelman aikana näkyvyyskin oli jonain hetkinä hieman heikko kun joutui kurkottamaan jotta näkisi mahdollisimman hyvin lavalle. Mutta kokemus oli mahtava puolisoni sanoi, että Aidan loppukohtaus oli koskettanut häntä kaikista eniten kohtaus, jossa: Radames on kuolemaantuomittuna kryptassa. Aida tulee esiin. Hän on aiemmin piiloutunut kryptaan, koska halusi kuolla Radameksen kanssa ja tämä kohtaus päättyi täydelliseen hiljaisuuteen .
Esityksen lähestyessä jännitystä oli ilmassa molemmilla mistä löydämme paikat jne. Kaikki meni kuitenkin hyvin avuliaitten ihmisten avulla. Ostimme Aidan libreton, josta saimme käsityksen tulevasta meidän paikkamme oli D-katsomossa alku meni jännityksen vallassa ja tarinaan eläytyen. Tekstityslaitteesta oli apua kun seurasimme tapahtumien kulkua; akustiikka oli mahtava pienikin ääni kuului kauas ja muutaman paikan sivummalla ollut äiti, joka luki lapselleen tekstiä kuului häiritsevästi sekä muutamat linnut jaksoivat metelöidä ohjelman aikana näkyvyyskin oli jonain hetkinä hieman heikko kun joutui kurkottamaan jotta näkisi mahdollisimman hyvin lavalle. Mutta kokemus oli mahtava puolisoni sanoi, että Aidan loppukohtaus oli koskettanut häntä kaikista eniten kohtaus, jossa: Radames on kuolemaantuomittuna kryptassa. Aida tulee esiin. Hän on aiemmin piiloutunut kryptaan, koska halusi kuolla Radameksen kanssa ja tämä kohtaus päättyi täydelliseen hiljaisuuteen .
Vanhoilla ja uusilla polvilla (Tarja Hakkarainen)
Olen 50-vuotias ja mieheni 55-vuotias. Olen käynyt Helsingissä oopperassa kausikortilla vuosikausia. Harrastus alkoi kun lapset olivat pieniä ja äidin piti saada jokin oma harrastus, joka irrottaisi hetkeksi arjesta. Mieheni ei milloinkaan ole halunnut mukaan, joten ystävätär on ollut kulttuurikumppanini. Puolisoni väsyi hektisessä työelämässä ja jäi sairasloman kautta vuorotteluvapaalle. Vuosien aktiivisen työn tuloksena sai miehenikin kiinnostumaan konserteista ja lähtemään mukaani musiikkitapahtumiin. Yksi asia johti toiseen ja niin kesän kynnyksellä huomasimme suunnittelevamme ensimmäistä matkaamme Savonlinnaan ja oopperajuhlille.
Valitsimme esitykseksi Lentävän hollantilaisen ja saimme paikat sen ensi-iltaan. Olimme kuulleet paljon oopperajuhlien elitistisestä luonteesta ja miten juhlilla käydään näyttäytymässä. Odotuksemme olivat siis ristiriitaisia; innostusta ja epäilyä. Lisäksi epätasaisella alustalla kävely huolestutti koska syksyllä leikattavat polveni ovat epävarmat. Lähdimme ajoissa liikkeelle majapaikasta ja kävelimme penkiltä toiselle rannan tuntumassa. Sää oli leppoisa ja ihmisiä virtasi hiljalleen Olavinlinnan suuntaan. Katselimme penkeillä istuen julkkiksia ja taviksia ja nautimme joka hetkestä. Epätasainen menoreitti linnaan ei käynyt voimille kun olimme ajoissa liikkeellä emmekä joutuneet ruuhkaan.
Perillä pääsimme ystävällisen ja huomaavaisen työntekijän avulla hiukan etukäteen paikoillemme emmekä näin jääneet ihmisten jalkoihin huonojen polvieni vuoksi. Olin hyvin tyytyväinen tähän pieneen erikoispalveluun, jonka ansiosta polveni eivät olleet kovin kipeät kävelystä huolimatta ja sain nauttia täysin siemauksin upean Sentan esityksestä. Mikä parasta esitys ja salin tunnelma olivat loistavat; niin loistavat, että mieheni, entinen "naisten laulamisen karsastaja", on varannut meille jo liput seuraaville Oopperajuhlille Savonlinnaan. Lähden mukaan mielelläni ja silloin lunastan katsomon ovella meitä upeasti palvelleelle työntekijälle antamani lupauksen juosta uusien polvieni siivittämänä koko matkan linnalle asti!
Valitsimme esitykseksi Lentävän hollantilaisen ja saimme paikat sen ensi-iltaan. Olimme kuulleet paljon oopperajuhlien elitistisestä luonteesta ja miten juhlilla käydään näyttäytymässä. Odotuksemme olivat siis ristiriitaisia; innostusta ja epäilyä. Lisäksi epätasaisella alustalla kävely huolestutti koska syksyllä leikattavat polveni ovat epävarmat. Lähdimme ajoissa liikkeelle majapaikasta ja kävelimme penkiltä toiselle rannan tuntumassa. Sää oli leppoisa ja ihmisiä virtasi hiljalleen Olavinlinnan suuntaan. Katselimme penkeillä istuen julkkiksia ja taviksia ja nautimme joka hetkestä. Epätasainen menoreitti linnaan ei käynyt voimille kun olimme ajoissa liikkeellä emmekä joutuneet ruuhkaan.
Perillä pääsimme ystävällisen ja huomaavaisen työntekijän avulla hiukan etukäteen paikoillemme emmekä näin jääneet ihmisten jalkoihin huonojen polvieni vuoksi. Olin hyvin tyytyväinen tähän pieneen erikoispalveluun, jonka ansiosta polveni eivät olleet kovin kipeät kävelystä huolimatta ja sain nauttia täysin siemauksin upean Sentan esityksestä. Mikä parasta esitys ja salin tunnelma olivat loistavat; niin loistavat, että mieheni, entinen "naisten laulamisen karsastaja", on varannut meille jo liput seuraaville Oopperajuhlille Savonlinnaan. Lähden mukaan mielelläni ja silloin lunastan katsomon ovella meitä upeasti palvelleelle työntekijälle antamani lupauksen juosta uusien polvieni siivittämänä koko matkan linnalle asti!
Kiitos ja näkemisiin! (Riitta Leino)
Oopperaa, oopperaa, oopperaa! Savonlinnan Oopperajuhlat juhli 100-vuotistaivaltaan, mikä on hieno saavutus! Me juhlimme mieheni kanssa 40-vuotista yhteistä elämäämme ja minä vielä 60-vuotis syntymävuottani! ne ovat myös hienoja saavutuksia! Ja mikä hauskaa, meidän juhlavuotemme tekevät näin rennosti laskien yhteensä juuri sen 100 vuotta, minkä ooppera täytti! Kokemuksesta tekee myös erittäin upean se asia, että olimme nyt ensimmäisen kerran Savonlinnan Oopperajuhlilla. Olimme aina vuosia suunnitellet Savonlinnaan lähtöä, mutta jostain syystä se oli vuosien vieriessä jäänyt. Nyt oli vielä yksi tärkeä vuosikymmenjuhla, sillä ensimmäinen lapsenlapsemme on syntynyt juuri Savonlinnassa 10 vuotta sitten! Sekin oli niin tärkeä tapahtuma meille silloin siellä oopperakaupungissa ja hän on myös juuri nyt pyöreät kymmenen vuotta! Olimme jo tänä kesänä reissanneet Italiaan kahdestaan ja kotimaata Turun seudulla lapsenlapsemme kanssa.
Mutta sitten Savonlinnan Oopperajuhlat lähestyi meitä hyvällä juhlatarjouksella ja olimme nyt valmiit lähtemään matkaan sinne Etelä-Savon sydämeen. Oopperana näimme Norjan oopperan, kuoron ja orkesterin upean teoksen Peter Grimes. nautimme koko esitysestä lumoutuneina ja onnellisina! Ooppera oli hunajaa silmille ja korville ja koko ihmismielelle! Mahtava esitys innostuneesti, valtavan hienolla ammattitaidolla ja tunteella esitetty! Ja kuinka satoja vuosia vanha linna antaa uhkeat ja kauniit puitteet tapahtumalle! Kiitos Norjan oopperalle! Kiitos myös kaikille oopperan järjestelyissa olleille ja kanssayleisölle! Oli ilahduttavaaa nähdä myös, että niin paljon nuorempaa ikäpolveakin oli mukana yleisössä. Eläköön Savonlinnan Oopperajuhlat! Saavumme varmaan pian takaisin, ehkä jo seuraavana kesänä ja tuomme tulevaisuudessa sinne mukanamme myös tämän meidän paljasjalkaisen savonlinnalaisen ihanan lapsenlapsemme, joka syntyi 10 vuotta sitten kauniissa oopperakaupungissanne! Kiitos ja näkemisiin!
Mutta sitten Savonlinnan Oopperajuhlat lähestyi meitä hyvällä juhlatarjouksella ja olimme nyt valmiit lähtemään matkaan sinne Etelä-Savon sydämeen. Oopperana näimme Norjan oopperan, kuoron ja orkesterin upean teoksen Peter Grimes. nautimme koko esitysestä lumoutuneina ja onnellisina! Ooppera oli hunajaa silmille ja korville ja koko ihmismielelle! Mahtava esitys innostuneesti, valtavan hienolla ammattitaidolla ja tunteella esitetty! Ja kuinka satoja vuosia vanha linna antaa uhkeat ja kauniit puitteet tapahtumalle! Kiitos Norjan oopperalle! Kiitos myös kaikille oopperan järjestelyissa olleille ja kanssayleisölle! Oli ilahduttavaaa nähdä myös, että niin paljon nuorempaa ikäpolveakin oli mukana yleisössä. Eläköön Savonlinnan Oopperajuhlat! Saavumme varmaan pian takaisin, ehkä jo seuraavana kesänä ja tuomme tulevaisuudessa sinne mukanamme myös tämän meidän paljasjalkaisen savonlinnalaisen ihanan lapsenlapsemme, joka syntyi 10 vuotta sitten kauniissa oopperakaupungissanne! Kiitos ja näkemisiin!
Kolmas kerta toden sanoo (Leena Värtö)
Kolmas Aida tänä kesänä Olavinlinnassa. Ensimmäisen Aidani näin ja koin 90-luvun puolivälissä Italian Veronassa. Esitys oli upea. Tunnelma samoin. Kun samettinen ilta pimeni katsojat sytyttivät kynttilät ja niin amfieatterin lumo oli ainutlaatuinen. Myöhemmin, kun Aidaa esitettiin Olavinlinnassa, ajattelin, että tunnelma siellä voisi olla lähinnä Veronaa. Muistan, että se oli OK, muttei sen enempää, sillä Aidan esittäjä ei ollut paras mahdollinen. Seuraava kerta v. 2008 oli parempi. Raahasin sinne ystäväpariskunnan lisäksi miehenikin, joka ei oopperasta oikein välitä. Mutta Aidasta ei hänkään voinut olla vaikuttumatta. Tyttäreni kanssa kulutamme ahkeraan Kansallisoopperan tuoleja. Kun huomasin, että ohjelmistossa on Aida tänäkin kesänä, ajattelin, että hänen pitää kokea se myös Olavinlinnassa. Tämä kolmas oli paras kaikista. Mikä ensemble. Solistit olivat loistavia. Poistuminen Olavinlinnasta on aina hmmm, miten sen sanoisi, aika vaativaa, johtuen tietenkin itse linnasta, sen rakenteista. Mutta tunnelma oli käsinkosketeltavan harras. Olimme kaikki kokeneet jotain hienoa. Kiitos.
Viikonloppu A-luokassa (Tarja Reponen)
Kesä 2012 Savonlinnassa supistui yhteen viikonloppuun A-luokassa. Aida & Apokalyptica. Edellisestä pidin enemmän. Esiintyjät olivat huippuluokkaa, erityisesti nimiosan esittäjä. Amnerista kuunnellessa tuli mieleen Mika Waltarin käsitykset naisten kataluudesta. Sotajoukkojen marssiessa lavalle,ajattelin Mursin valintaa ja egyptin kavalien kenraalien mietteitä, miten Status quo saataisiin säilymään. Käynnit Kairossa ja Thebassa tulivat kaikin tavoin mieleen. Esitys oli hieno enkä syyllistä itseäni yhtään, että musiikista nauttiessani annoin ajatusteni harhailla muistellen ensi kertaa näkemääni Aidan esitystä Caracallan termeillä Roomassa.
Apokalyptica oli sillä lailla hauska, että törmäsin väliajalla aiton kuohuilla entisen kollegan tyttäreen, joka oli ensi kertaa Savonlinnassa työtehtävissä. Sain korvatulpat ja päätin ostaa levyn, mikäli esityksestä sellainen tulee. Yhtyettä on kiva kuunnella kotona stereoilla, saa huudattaa niin paljon kuin sielu sietää - siis ilman korvatulppia. Korvatulppien kanssa soundista tulee mössöistä.
Tulin Savonlinnaan melkein suoraan Rio de Janeiron kestävän kehityksen konferenssista. Olin ilahtunut maakuntamuseon näyttelyistä, nautin sanomattomasti Punkaharjun kauneudesta, Suomen kaikinpuolisesta siisteydestä ja mietin mikä aarre suomalainen luonto. Sieltähän se musiikinrakkauskin meillä kumpuaa. Miten kuunnellaan hiljaisuutta. Musiikki alkaa hiljaisuudesta ja päättyy hiljaisuuteen. Rakastan klassista musiikkia ja kuuntelen mieluusti oopperaa. Siedän siihen liittyvän kaupallisuuden ja hötön, koska tiedän että pohjimmiltaanhan se syntyi opera buffona, kansan iloitteluna,vastareaktiona kirkollisille ja eri (pikkusieluisten) hovein musiikille - ihan kuin Kabukikin oli teatteritaiteessa kansanomainen protesti Japanin keisariilisten ohjeiden mukaan säänneltyjä teatteri- ja tanssitaiteita kohtaan. Ja taas matkasin kauas....mielessäni siis. Vaikka Savonlinnasta kotiin palattuani vietinkin pari rauhallista lomapäivää kotona jatkaen matkaa sitten Ranskan alpeille kuuntelemaan jazzia ja nauttimaan kesästä!
Apokalyptica oli sillä lailla hauska, että törmäsin väliajalla aiton kuohuilla entisen kollegan tyttäreen, joka oli ensi kertaa Savonlinnassa työtehtävissä. Sain korvatulpat ja päätin ostaa levyn, mikäli esityksestä sellainen tulee. Yhtyettä on kiva kuunnella kotona stereoilla, saa huudattaa niin paljon kuin sielu sietää - siis ilman korvatulppia. Korvatulppien kanssa soundista tulee mössöistä.
Tulin Savonlinnaan melkein suoraan Rio de Janeiron kestävän kehityksen konferenssista. Olin ilahtunut maakuntamuseon näyttelyistä, nautin sanomattomasti Punkaharjun kauneudesta, Suomen kaikinpuolisesta siisteydestä ja mietin mikä aarre suomalainen luonto. Sieltähän se musiikinrakkauskin meillä kumpuaa. Miten kuunnellaan hiljaisuutta. Musiikki alkaa hiljaisuudesta ja päättyy hiljaisuuteen. Rakastan klassista musiikkia ja kuuntelen mieluusti oopperaa. Siedän siihen liittyvän kaupallisuuden ja hötön, koska tiedän että pohjimmiltaanhan se syntyi opera buffona, kansan iloitteluna,vastareaktiona kirkollisille ja eri (pikkusieluisten) hovein musiikille - ihan kuin Kabukikin oli teatteritaiteessa kansanomainen protesti Japanin keisariilisten ohjeiden mukaan säänneltyjä teatteri- ja tanssitaiteita kohtaan. Ja taas matkasin kauas....mielessäni siis. Vaikka Savonlinnasta kotiin palattuani vietinkin pari rauhallista lomapäivää kotona jatkaen matkaa sitten Ranskan alpeille kuuntelemaan jazzia ja nauttimaan kesästä!
Kiitos Kiitos :) (Minna Tillonen)
Ensimmäinen kesrta Savonlinnan Oooperajuhlilla Linnanpihalla Aidasta nauttien oli elämäni kultturellinen kohokohta. Nautin täysin siemauksin jumalaisesta tunnelmasta, upeasta musiikista, hienoista puitteista, loistavasti toimivasta palvelusta. Ensi kesänä askeleet johtaa La traviatan iki-ihanaan lumoavaan esitykseen, sen olen käynyt kaksi kertaa itkemässä Roomassa. Uskon että Olavinlinnan pihalla esitys nousee silmissäni korkeimpaan mahdolliseen kokemukseen. Kiitos Kiitos :)
Pääsis edes Savonlinnan Oopperajuhlille joskus! (Kirsi Aaltonen)
Vuosi sitten heinäkuussa katselin menovinkkejä kesälle 2012. Olin saanut uuden polven, liikkuminen oli vaikeaa ja mieli paloi maailmalle. Savonlinnan oopperajuhlista 2012 tuli sähköpostiviesti ja surkeana esitin miehelleni että pääsis edes Savonlinnan oopperajuhlille joskus. Ei niin oopperan ystävänä hän sanoi että voidaanhan me joskus mennä. En ilmeisesti kuullut sanaa joskus, vaan tilasin liput ja varasin hotellin autopaikkoineen sillä samalla sekunnilla.
Lentävä hollantilainen oli minulle suuri elämys ja ehkä vain vähän pienempi miehelleni. Nautimme aurinkoisesta viikonlopusta Savonlinnassa järviristeilyllä, hyvästä ruuasta ja Olavinlinnan tunnelmasta. Aamiainen aurinkoisena sunnuntai aamuna hotellihuoneemme parvekkeella oli piste iin päälle. Kotimatkan liikenneruuhkat voi kyllä unohtaa.
Lentävä hollantilainen oli minulle suuri elämys ja ehkä vain vähän pienempi miehelleni. Nautimme aurinkoisesta viikonlopusta Savonlinnassa järviristeilyllä, hyvästä ruuasta ja Olavinlinnan tunnelmasta. Aamiainen aurinkoisena sunnuntai aamuna hotellihuoneemme parvekkeella oli piste iin päälle. Kotimatkan liikenneruuhkat voi kyllä unohtaa.
Kolme huimaa kokemusta samalla kertaa (Merja Wessman)
Savonlinnan oopperajuhlat ja Olavinlinna on se juttu, joka on must joka kesä! Useimmiten on runsauden pulaa, siitä mihin esityksiin liput hankkisi. Tänä vuonna Apcalyptica - järisyttävää menoa, kaunistakin ja viimeisenä salpaava Vuorenpeikkojen tanssi. Seuraavana vastakohta Taikahuilu. Jännitti, miltä se tuntuisi vuosien jälkeen. Esitys ylitti odotukset. Mitä suomalaisten laulajien juhlaa! Kaikki häikäisivät osaamisellaan ja replikointi pienin paikallismaustein oli mainiota.
Tietenkin mietti etukäteen, miltä maistuu norjalaisten esittämä brittiooppera. Kokemus oli niin upea, että tuntui, ettei osaa lähteä pois. Esiintyjät olivat upeita ja tarina koskettava. Liikutuksen tunne kurkussa poistui linnasta onnellisena kokemastaan. Ensi vuosi - sama runsauden pula jälleen: tuttua, mikä pitää kuulla uudestaan ja uutta, mitä ei ole ennen nähnyt. Hmmm!
Tietenkin mietti etukäteen, miltä maistuu norjalaisten esittämä brittiooppera. Kokemus oli niin upea, että tuntui, ettei osaa lähteä pois. Esiintyjät olivat upeita ja tarina koskettava. Liikutuksen tunne kurkussa poistui linnasta onnellisena kokemastaan. Ensi vuosi - sama runsauden pula jälleen: tuttua, mikä pitää kuulla uudestaan ja uutta, mitä ei ole ennen nähnyt. Hmmm!
Kuin Välimeren rannalla (Ulla Törmäkangas)
Kuin Välimeren rannalla - olen kävellyt jo useana kesänä Savonlinnan rantamilla ja nauttinut oopperan tunnelmasta kadulla, ravintolassa ja itse linnassa. Matka täältä Pohjanmaalta ei tunnu koskaan pitkältä vaikka kilometrejä siunaantuu matkamittariin. Uskomatonta, mutta totta; joka kerta ilma on ollut aurinkoinen, ihmiset ystävällisiä ja oopperan jälkeen olo seestynyt, kevyt. Ankaran talven jaksaa taas uutta oopperakesää odotellessa !
Henkeäsalpaavan täydellistä (Tuula Sarasvuo)
Taikahuilu ja Wolfgang Amadeus Mozart musiikillaan kruunasivat menneen kesän 2012. Samettinen, iltaan valmistautuva, ihana Savonlinna, linnan jyhkeä olemus ja rantaan lipuvat pehmeät laineiden liplatukset antoivat enteitä tulevan illan elämyksestä linnan seinien turvallisessa suojassa. Eläytyminen vuosisatojen takaiseen tunnelmaan klassisten sävelien ja loistavien näyttelijäsuoritusten avulla onnistui henkeäsalpaavan täydellisesti.
Esitys oli toiveiden täyttymys. Näiden muistojen kanssa on mukava astella kohti punertuvia, syksyn lehtien värittämiä käytäviä ja polkuja ja odotella valkean lumihunnun peittämää luontoa, kunnes taas uusi kevät koittaa valoisuudellaan.
Esitys oli toiveiden täyttymys. Näiden muistojen kanssa on mukava astella kohti punertuvia, syksyn lehtien värittämiä käytäviä ja polkuja ja odotella valkean lumihunnun peittämää luontoa, kunnes taas uusi kevät koittaa valoisuudellaan.
A STRING OF JEWELS (Bjarne Nybo Jensen Vedbaek)
For more than twenty years we have talked about going to The Savonlinna Opera Festival, but instead we have been travelling around the world to visit opera houses in Australia, Russia, South America, USA and - of course - Europe. We have enjoyed a lot of performances and experienced rain in Verona prior to the first notes of Aida a late evening in the open arena. But this year we decided to go to Finland. We brought our own car and used the ferry from Stockholm and enjoyed the slow sailing through the archipelago towards Helsinki. A jewel.
The next was the arrival to Helsinki and the following round trip in the southeastern part of Finland where we experienced beautiful landscapes, lots of lakes and an almost untouched nature. A fantastic jewel.
But the two opera evenings in Savonlinna were breathtaking. The staging of The Magic Flute and Aida were both marvellous. High quality artists, enormous choirs, beautiful costumes. Al expectations were surpassed - and we did not feel the rain on the second evening. Instead were enjoyed a glass of champagne in the courtyard. More and more jewels. Even the nearby, small restaurant Linnakruovi was a scoop. Serviceminded and qualityfocused are descriptions that fits this place. The trigger for this trip was our 25th anniversary and we could not have chosen a better place to celebrate this date. We both feel rich and wealthy having collected so many jewels on our two weeks trip in Finland. The most precious jewels were collected in Savonlinna - and who knows? Maybe we will be back again soon?
The next was the arrival to Helsinki and the following round trip in the southeastern part of Finland where we experienced beautiful landscapes, lots of lakes and an almost untouched nature. A fantastic jewel.
But the two opera evenings in Savonlinna were breathtaking. The staging of The Magic Flute and Aida were both marvellous. High quality artists, enormous choirs, beautiful costumes. Al expectations were surpassed - and we did not feel the rain on the second evening. Instead were enjoyed a glass of champagne in the courtyard. More and more jewels. Even the nearby, small restaurant Linnakruovi was a scoop. Serviceminded and qualityfocused are descriptions that fits this place. The trigger for this trip was our 25th anniversary and we could not have chosen a better place to celebrate this date. We both feel rich and wealthy having collected so many jewels on our two weeks trip in Finland. The most precious jewels were collected in Savonlinna - and who knows? Maybe we will be back again soon?
Ihana, täydellinen ilta (Pekka Sarkanen)
Kävimme puolisoni kanssa nauttimassa Apocalypticasta linnassa. Konsertti oli huikea, en osannut alunperin edes odottaa mitään niin hienoa elämystä, minkä pojat ja linna tarjosi. Tein aikanani opinnäytetyöni Oopperajuhlille ja katsomo tuli tänä aikana enemmän kuin tutuksi sitä illasta toiseen kiertäen ja kyselyitä sinne vieden. Näin yleisössä ollen katsomo tuntui kuitenkin aivan erilaiselta, kaikki arki oli siitä tyystin pois.
Ilta oli huikea. Pojat ovat aivan omaa laatuaan. Kukaan muu ei saa sellosta irti moisia säveliä. Taiteellisen elämyksen lisäksi oli huikea nähdä kuinka pojat itse imivät illasta kaiken irti nauttien joka solullaan kun saivat esiintyä Suomen upeimmilla festivaaleilla ja huikeimmassa konserttipaikassa. Iho oli kananlihalla useampaan otteeseen, yllätysesiintyjä oli kiva plussa mutta itku pääsi siinä kohtaa kun Perttu ilmoitti heidän soittavan meille myös oopperaa. Donicetti ja varsinkin Verdi heidän tulkintanaan sai veden virtaamaan pitkin poskia. Ilta oli ihana - täydellinen. Kiitos!
Ilta oli huikea. Pojat ovat aivan omaa laatuaan. Kukaan muu ei saa sellosta irti moisia säveliä. Taiteellisen elämyksen lisäksi oli huikea nähdä kuinka pojat itse imivät illasta kaiken irti nauttien joka solullaan kun saivat esiintyä Suomen upeimmilla festivaaleilla ja huikeimmassa konserttipaikassa. Iho oli kananlihalla useampaan otteeseen, yllätysesiintyjä oli kiva plussa mutta itku pääsi siinä kohtaa kun Perttu ilmoitti heidän soittavan meille myös oopperaa. Donicetti ja varsinkin Verdi heidän tulkintanaan sai veden virtaamaan pitkin poskia. Ilta oli ihana - täydellinen. Kiitos!
Kuorokohtaukset - oopperoiden helmet! (Helena Vaahtoluoto)
Olin onnekas ja pääsin katsomaan kesän 2012 jokaisen teoksen ja jokaisen konsertin.Kaikissa oopperoissa oli hyvät solistit, kuoro&orkesteri loistivat kaikissa teoksissa. Mielestäni kaikkein sykähdyttävin esitys oli Free Will, oopperajuhlakuoro oli siinä todella iskussa ja lauloi että näytteli mahtavan hyvin. Kuorokohtaukset ovat aina olleet minusta ne oopperoiden helmet!!!
1000 kilometrin takaa (Veli-Matti Orava)
Viime kesä oli minulle yllättävän kiireistä aikaa. Ja siitä minun on kiittäminen ystävääni ja Savonlinnan Oopperajuhlia. Kävin Savonlinnassa puolisen tusinaa kertaa, osan aikaa auttelemassa tavaroiden ja ihmisten liikuttelussa. Toisen aikaa tekemässä sitä mitä muutkin, ihailemassa oopperoita.
Näin yhteensä neljät oopperat: La Fenicen, Aidan, Taikahuilun ja Free Willin. Milloin en ihaillut hienoja järjestelyjä ja esityksiä itseään, nauroin niille hiljaa itsekseni. Monet kohtaukset kun oopperoissa olivat tavattoman hauskoja, tahattomastikin monesti. Vein jopa äitini ihailemaan elämänsä ensimmäistä kertaa Savonlinnaa ja hän oli riemuissaan matkasta. Ainoa harmi oli, ettemme ehtineet matkan varrella vielä käydä Taidekeskus Salmelassa. Äiti kuitenkin toivoi vielä pääsevänsä uudelleenkin Savonlinnaan, joten tulee sitä varmasti katsottua sitten sillä reissulla. Koska takaisin olen kuitenkin tulossa. Ystäväni ilmoitti saaneensa jo nyt kiinnityksen ensi vuodelle ja se tarkoittaa minunkin tulevan matkustelemaan jälleen edes- sun taakse.
Mikä minun seikkailuistani tekee astetta epätavallisemman on, että jokainen matkani Savonlinnaan oli 1000km. 500km Savonlinnaan ja 500km takaisin. Pari reissua tuli tehtyä jopa yhden päivän sisällä, että sain antaa ystävälleni hengähdyshetken kotona, joka muutoin olisi ollut välimatkan vuoksi mahdoton hänen kiireiltään. En edes yritä väittää, että se oli aina ihan hauskaa ja helppoa, mutta... Olen silti iloinen, että sen saa tehdä uudestaan. Ehtii ensi kerralla pysähtymään matkallakin taiteen nimissä.
Näin yhteensä neljät oopperat: La Fenicen, Aidan, Taikahuilun ja Free Willin. Milloin en ihaillut hienoja järjestelyjä ja esityksiä itseään, nauroin niille hiljaa itsekseni. Monet kohtaukset kun oopperoissa olivat tavattoman hauskoja, tahattomastikin monesti. Vein jopa äitini ihailemaan elämänsä ensimmäistä kertaa Savonlinnaa ja hän oli riemuissaan matkasta. Ainoa harmi oli, ettemme ehtineet matkan varrella vielä käydä Taidekeskus Salmelassa. Äiti kuitenkin toivoi vielä pääsevänsä uudelleenkin Savonlinnaan, joten tulee sitä varmasti katsottua sitten sillä reissulla. Koska takaisin olen kuitenkin tulossa. Ystäväni ilmoitti saaneensa jo nyt kiinnityksen ensi vuodelle ja se tarkoittaa minunkin tulevan matkustelemaan jälleen edes- sun taakse.
Mikä minun seikkailuistani tekee astetta epätavallisemman on, että jokainen matkani Savonlinnaan oli 1000km. 500km Savonlinnaan ja 500km takaisin. Pari reissua tuli tehtyä jopa yhden päivän sisällä, että sain antaa ystävälleni hengähdyshetken kotona, joka muutoin olisi ollut välimatkan vuoksi mahdoton hänen kiireiltään. En edes yritä väittää, että se oli aina ihan hauskaa ja helppoa, mutta... Olen silti iloinen, että sen saa tehdä uudestaan. Ehtii ensi kerralla pysähtymään matkallakin taiteen nimissä.
Oopperannäkäiset Kiteeläiset (Sointu Tammisto)
Sitä heinäkuun päivää oli odotettu. Olin tehnyt 10 pisteen suorituksen taivutellessani mieheni mukaan oopperaan, ensikertalaisen ennakkoluuloja oli vaan hän oli päättänyt "uhrautua" säilyttääkseen sopuisuuden välillämme. Päivä valkeni kauniina mutta lähdön koittaessa illansuussa taivas repesi. Tuli vähän kiirekin kun mieheltä "ei meinannut löytyä mitään päällepantavaa". Automatka sujui leppoisasti kunnes Savonlinnaa lähestyessämme tajusimme, ettei keskustan tuntumasta varmaankaan löydy parkkipaikkoja ja ruuhkista Savonlinnassa oli tiedotettu radiossakin. Siinä kiireessä päätimme koukata Casinon pihaan ja sieltä yhteiskuljetuksen avulla Olavinlinnaan. No, Savonlinna ei ole kovin tuttu paikka kummallekaan, joten Casino ei löytynytkään ihan noin vain. Oli jo kiire ja vettä satoi kaatamalla. Noljakan Shellillä tuumailimme, että mitäs sitten. Onneksi nokkela mieheni rohkeasti kysäisi eräältä tankkaamaan tulleelta herrasmieheltä, josko tämä suostuisi kyyditsemään meidät oopperajuhlille. Tämä herra sattuikin olemaan "pelastava enkelimme". Hän toi meidät Olavinlinnan jonolle ja ystävällisesti toivotti meille antoisaa oopperailtaa.
Jono... tai siis neljä jonoa rinnan... oli pitkä mutta tunnelma varsin letkeä. Lähes kaikki olivat varustautuneet sateenvarjoin, vain muutama oli keksinyt, että sadeviitta toimii paremmin ko. tilanteessa. Nimittäin aika monella oli vähintäänkin hihat märkänä sisälle päästyään sillä sateenvarjot roiskivat vettä milloin miltäkin puolelta oman varjon alle ja jonot etenivät varsin hitaasti. Mutta odotus kyllä palkittiin. Taikahuilumme oli ihastuttava, lavasteet nerokkaat, puitteet kerrassaan hienot ja musiikki..ah, ihana elämysilta. Miehenikin piti näytöksestä kovasti ja lupautui ensi kesänkin oopperajuhlille. Näin sitä tehdään oopperan ystäviä. Siihen vielä erinomainen yöpala Savonlinnan yössä ja hyvillä mielin 100 km:n kotimatkalle. Ensi vuonna varaudumme sadeviitoin, olemme ajoissa ja ehkäpä tulemmekin höyrylaivalla seikkaillen.
Jono... tai siis neljä jonoa rinnan... oli pitkä mutta tunnelma varsin letkeä. Lähes kaikki olivat varustautuneet sateenvarjoin, vain muutama oli keksinyt, että sadeviitta toimii paremmin ko. tilanteessa. Nimittäin aika monella oli vähintäänkin hihat märkänä sisälle päästyään sillä sateenvarjot roiskivat vettä milloin miltäkin puolelta oman varjon alle ja jonot etenivät varsin hitaasti. Mutta odotus kyllä palkittiin. Taikahuilumme oli ihastuttava, lavasteet nerokkaat, puitteet kerrassaan hienot ja musiikki..ah, ihana elämysilta. Miehenikin piti näytöksestä kovasti ja lupautui ensi kesänkin oopperajuhlille. Näin sitä tehdään oopperan ystäviä. Siihen vielä erinomainen yöpala Savonlinnan yössä ja hyvillä mielin 100 km:n kotimatkalle. Ensi vuonna varaudumme sadeviitoin, olemme ajoissa ja ehkäpä tulemmekin höyrylaivalla seikkaillen.
maanantai 23. heinäkuuta 2012
Hieno kokemus (Ari-Pekka Anttila)
Äitini on käynyt useamman kerran oopperajuhlilla ja kertonut kuinka hieno tämä kokemus on vaikka ei olekaan niinkään ns. korkeakulttuurin suurkuluttaja. Mietin että olisi hieno kokoe tämä vaikka ei varmaan kovin kiinnostavaa olekaan. töissä sattui olemaan kilpailu jossa oli palkintona 2 lippua Savonlinnan ooppera juhlille 2012 La Fenicen kantaesitykseen ja voitin sitä kautta liput.
Kokemus oli ihan erilainen kuin olin odottanut, se oli mahtava! Viimeistään lopussa kun teoksen tekijät saivat suosionosoitukset ja taputukset, niin varmasti koko yleisöllä oli ylpeä fiilis että oli nähnyt tämän kantaesityksen! Ja samallahan tuli nähtyä erittäin hienoa kesäistä Savonlinnaa. Hieno kokemus vaikka, mutta jos omasta kukkarosta joutuisi liput ostamaan niin ne on omaan budjettiin way too much.
Kokemus oli ihan erilainen kuin olin odottanut, se oli mahtava! Viimeistään lopussa kun teoksen tekijät saivat suosionosoitukset ja taputukset, niin varmasti koko yleisöllä oli ylpeä fiilis että oli nähnyt tämän kantaesityksen! Ja samallahan tuli nähtyä erittäin hienoa kesäistä Savonlinnaa. Hieno kokemus vaikka, mutta jos omasta kukkarosta joutuisi liput ostamaan niin ne on omaan budjettiin way too much.
Ihana Papageno (Essi Hämäläinen)
Olen ollut Savonlinnassa katsomassa oopperaa useammankin kerran, mutta mieleenpainuvin on luultavasti tämänvuotinen Taikahuilu. Olen unelmoinut sen oopperan näkemisestä ja vuosia ja harmikseni se aikanaan jäi tauolle ohjemistosta ja sitä saatiin odottaa näihin päiviin saakka.
Tunnen oopperan tarinan ja musiikin, mutta katseluelämys ihan livenä on jäänyt saamatta. Seurasin esitystä mielenkiinnolla ja Papagenno on ihana. Vielä hauskempaa siitä tuli, kun huomasin, että Papagenon repliikit on kirjoitettu paikallista näkökulmaa noudattaen ja vähän kieliposkessa. Papagenohan on vähän kuin kanttori Ilmari Piiparinen, jota jäi väkisin seuraamaan. Muista rooleista alkoi tulla statisteja :) Kokemus oli mieleenpainuva ja ehdottoman hauska!
Tunnen oopperan tarinan ja musiikin, mutta katseluelämys ihan livenä on jäänyt saamatta. Seurasin esitystä mielenkiinnolla ja Papagenno on ihana. Vielä hauskempaa siitä tuli, kun huomasin, että Papagenon repliikit on kirjoitettu paikallista näkökulmaa noudattaen ja vähän kieliposkessa. Papagenohan on vähän kuin kanttori Ilmari Piiparinen, jota jäi väkisin seuraamaan. Muista rooleista alkoi tulla statisteja :) Kokemus oli mieleenpainuva ja ehdottoman hauska!
Äimänkäkenä (Jarmo Hohtari)
Olin 1995 katsomassa ja vaikka laulajilla oli mikit, oli aivan käsittämätöntä, kun naissopraano kääntyi minua kohti, niin ääni ei tullut PA:n kautta vaan ihmisestä itsestään ihan älyttömän kovaa, olin aivan äimänkäkenä.
Hienoa ja mahtavaa (Pekka Lehtonen)
On ihana heinäkuinen torstaiaamu Helsingissä,odottava tunnelma,olemme vaimoni kanssa ensimmäistä kertaa lähdössä teatteriin ja vieläpä Savonlinnan Oopperajuhlille. Toukokuussa varatut liput ja vieläpä hyville paikoille on aika lähteä kohti Savonlinnaa ja sitä odotettua näytöstä.
Saavumme Savonlinnaan, kaupunki on tulvillaan iloista oopperakansaa ja kivaa tunnelmaa. Suuntaamme kohti Olavinlinnaa sillä illan esitys, Taikahuilu on kohta alkamassa. Istumme paikoillemme ja odotamme jännityksellä mitä saamme kuulla ja nähdä.
Reipas pari tuntia vierähtää ...istumme paikoillamme melkein vedet silmissä..ja taputamme illan esiintyjille ...voi miten hienoa tämä onkaan. Kumpikaan meistä ei ole ennen oopperassa käynytkään ja asenteella että käydään katsomassa...mikä oli lopputulos...tänne on päästävä uudestaan. Ja näin onkin aloimme jo katsomaan aikatauluja vuoden 2013 esityksiin. Hienoa ja mahtavaa.
Saavumme Savonlinnaan, kaupunki on tulvillaan iloista oopperakansaa ja kivaa tunnelmaa. Suuntaamme kohti Olavinlinnaa sillä illan esitys, Taikahuilu on kohta alkamassa. Istumme paikoillemme ja odotamme jännityksellä mitä saamme kuulla ja nähdä.
Reipas pari tuntia vierähtää ...istumme paikoillamme melkein vedet silmissä..ja taputamme illan esiintyjille ...voi miten hienoa tämä onkaan. Kumpikaan meistä ei ole ennen oopperassa käynytkään ja asenteella että käydään katsomassa...mikä oli lopputulos...tänne on päästävä uudestaan. Ja näin onkin aloimme jo katsomaan aikatauluja vuoden 2013 esityksiin. Hienoa ja mahtavaa.
Norppakin oopperassa (Matti Juhani Mäkelä)
Olin vuosia mukana oopperan järjestysmiestehtävissä. Kymmenkunta vuotta sitten huomasimme esityksen aikana linnan sisääntuloaukossa seisoessamme norpan pyörähtelevän aivan ponttoonisillan vieressä eteläpuolella. Jännitimme, pysyykö se siinä vielä esityksen loppuun saakka. Hetkeä ennen oopperan loppusoittoa se jatkoi iloista sukelteluaan.
Palasin paikalleni C-katsomon taakse ja aloin ohjaamaan ihmisiä käyttämään myös eteläpuoleista poistumistietä. Samalla informoin ihmisiä myös norpasta. Ehkä poistuminen ponttoonisillalla silloin oli vähän normaalia hitaampaa, mutta aika moni tuon norpan silloin näki.
Pari päivää myöhemmin olin taas linnan portilla ottamassa vastaan oopperavieraita. Vanhempi nainen äkkäsi minut ja äkkiarvaamatta kapsahti kaulaani. "voi kiitos teille, että sain vielä eläissäni nähdä elävän norpan toissailtana. Lapsenlapseni eivät olleet uskoa, kun kerroin, että olin nähnyt norpan aivan läheltä".
Palasin paikalleni C-katsomon taakse ja aloin ohjaamaan ihmisiä käyttämään myös eteläpuoleista poistumistietä. Samalla informoin ihmisiä myös norpasta. Ehkä poistuminen ponttoonisillalla silloin oli vähän normaalia hitaampaa, mutta aika moni tuon norpan silloin näki.
Pari päivää myöhemmin olin taas linnan portilla ottamassa vastaan oopperavieraita. Vanhempi nainen äkkäsi minut ja äkkiarvaamatta kapsahti kaulaani. "voi kiitos teille, että sain vielä eläissäni nähdä elävän norpan toissailtana. Lapsenlapseni eivät olleet uskoa, kun kerroin, että olin nähnyt norpan aivan läheltä".
Ympyrä sulkeutui (Matti Mäkelä)
Kesällä 2003 oli Oopperajuhlilla ulkomaisena vieraana Chilen kansallisooppera ja sen toisena oopperana "Joaquin Murietan sankaruus ja kuolema". Olin lukenut, että se perustui Pablo Nerudan tekstiin jonka sitten vuosia myöhemmin oli oopperaksi säveltänyt Sergio Ortega. Tiesimme säveltäjän tulevan itse Savonlinnaan, koska kyseessä oli ensimmäinen kerta, kun kyseinen ooppera esitettiin Chilen ulkopuolella.
Oopperajuhlien henkilökunnalta saimme tietää, kuka tämä henkilö oli, kun hän oli seuraamassa ensimmäisiä harjoituksia. Olimme pari tuntia ennen ensi-iltaa normaaliin tapaan linnan pääsisäänkäynnissä järjestysmiehinä, kun näimme tämän miehen tulevan hitaasti raskain askelin pitkin ponttoonisiltaa. Olimme saaneet sisäpiiritiedon, että hänellä oli vakava sairaus. Siitä huolimaatta hän oli halunnut tulla Pariisista - jossa hän tuolloin asui - katsomaan oopperansa esityksiä. Kyseisenä päivänä ensi-iltaan oli tulossa muyös tasavallan presidentti Tarja Halonen, joka tunnetusti oli suuri Chilen ystävä. Ortegan sivuutettua meidän, yksi meistä huomautti kaverilleen, että "säveltäjä käveli vielä heikommin kuin sinä". Tämä kaveri kävi päivittäin Kuopiossa raskaissa hoidoissa ja halusi siitä huolimatta tulla mukaan talkoohommiin tapaamaan lukuisia oopperaystäviään.
Ortega vieraili vielä linnassa lähes päivittäin, kun kyseistä oopperaa harjoitettiin ja esitettiin. Kuukautta myöhemmin saimme lukea, että hän oli kuollut Pariisissa. Puhuimme seuraavana kesänä, kuinka tärkeä hänelle oli kuitenkin varmaan tuo vierailu ollut. Ympyrä presidentti Salvadore Allendesta ja Pablo Nerudasta häneen oli sulkeutunut upealla tavalla.
Oopperajuhlien henkilökunnalta saimme tietää, kuka tämä henkilö oli, kun hän oli seuraamassa ensimmäisiä harjoituksia. Olimme pari tuntia ennen ensi-iltaa normaaliin tapaan linnan pääsisäänkäynnissä järjestysmiehinä, kun näimme tämän miehen tulevan hitaasti raskain askelin pitkin ponttoonisiltaa. Olimme saaneet sisäpiiritiedon, että hänellä oli vakava sairaus. Siitä huolimaatta hän oli halunnut tulla Pariisista - jossa hän tuolloin asui - katsomaan oopperansa esityksiä. Kyseisenä päivänä ensi-iltaan oli tulossa muyös tasavallan presidentti Tarja Halonen, joka tunnetusti oli suuri Chilen ystävä. Ortegan sivuutettua meidän, yksi meistä huomautti kaverilleen, että "säveltäjä käveli vielä heikommin kuin sinä". Tämä kaveri kävi päivittäin Kuopiossa raskaissa hoidoissa ja halusi siitä huolimatta tulla mukaan talkoohommiin tapaamaan lukuisia oopperaystäviään.
Ortega vieraili vielä linnassa lähes päivittäin, kun kyseistä oopperaa harjoitettiin ja esitettiin. Kuukautta myöhemmin saimme lukea, että hän oli kuollut Pariisissa. Puhuimme seuraavana kesänä, kuinka tärkeä hänelle oli kuitenkin varmaan tuo vierailu ollut. Ympyrä presidentti Salvadore Allendesta ja Pablo Nerudasta häneen oli sulkeutunut upealla tavalla.
Koskaan ei ole liian myöhäistä (Tanja Honkanen)
Oopperataide-elämys on upea kokemus. Koskaan ei ole liian myöhäistä tehdä tutttavuutta oopperataiteeseen.En kadu yhtään sitä, että keräsin rohkeutta itseeni ja päätin uskaltautua lähtemään Savonlinnan oopperajuhlien 2011 Don Carlo oopperaesitykseen. Tunnustan, että minullakin on ollut vääriä uskomuksia ja käsityksiä oopperataiteesta. Minä olen myöskin pitänyt oopperataidetta hienohelmaisten kanojen kotkotuksena.
Savonlinna on upea kesäkaupunki ja Olavinlinna joka toimii oopperoiden esityspaikkana on henkeäsalpaavan upea paikka jossa voi kohdata historian ja nykypäivän.
Lahdesta lähdettiin matkustamaan linja-autolla kohti Savonlinnaa. Sää oli helteinen ja ulkolämpömittarin lukemat olivat yli 20 astetta. Don Carlo oopperaesitys alkoi kello 19.00. Don Carlo oopperan musiikista huolehti Unkarin valtion oopperan sinfoniaorkesteri ja oopperan solistit olivat Unkarin valtionoopperasta. Oopperan oli säveltänyt Verdi. Ennen ooppera esityksen alkamista orkesterin soittaja virittelivät soittimiaan. Orkesterin soittimien virittämisen äänet nostattivat tunnelmaa kattoon. Olavinlinnan katsomossa oli sähköinen tunnelma.
Ooppera esitys alkoi sinfoniaorkesterin musiikilla ja oopperan solistien saapuessa näyttämölle. Oopperan esityksen kieli oli italia. En ollut italiankielen taitoinen joten seurasin librettoa, Olavinlinnan näyttämon yläreunassa näkyvässä suomenkielisessä käännöstekstistä. Niskat joutuivat kovalle koetukselle kun joutui koko oopperaesityksen ajan kurkottelemaan yläilmoihin päin. Unkarin valtionoopperan orkesteri soitti upeasti ja oopperan solistit esittivät upeasti aarioitaan. Don Carlo oopperassa nähdyt puvut olivat upeita ja lavastuskin oli sopusoinnussa oopperan muiden osatekijöiden kanssa. Ennen oopperaa täytyi perehtyä siihen mitä tarkoitetaan, sopraano, tenori, basso ym. laulamisen tulkitsemisella.Don Carlon libretto oli toisinaan niin tunteikasta ja herkkää, että melkein silmät kostuivat kuun kuunteli ooperalaulajien esitystä. Ei maailmasta ole mihinkään kadonnut ihmisen kostonhalu, intohimo rakkauskertomuksissa, joita on törmää kahden miehen ja yhden naisen välisessä murhenäytelmässä. Oopperataide on monien mahdollisuuksien näyttämö tuoda esille näitä ihmisen elämää koskettavia ajattomia teemoja.
Olavilinnan katsomossa riittää lämpöä kesällä. Don Carlo esitys oli niin muukaansa tempaiseva, että ei huomannut ajankulumista. Kun oli oopperan kolmaskohtaus päättynyt ja kaikki oopperassa esiintyneet oopperatähdet kumarsivat yleisölle ja yleisä taputti ja huusi bravoota. Olin hölmistynyt ja kysyin vieressä istuvalta: onko aivan tosissaan tämä ooppera esitys nyt päättynyt? Sanoin vähän sellaiselta tuntuu, että ooppera esitys loppui kesken. Tämän jälkeen voin suositella rehellisesti Savonlinnan oopperajuhlia kaikille sellaisille jotka haluaisivat mutta eivät uskalla lähteä katsomaan ja kuuntelemaan oopperataidetta. Kannustaisin heittämään huitsinnevadaan kaikki hassut uskomukset ja höpöhöpö puheet oopperataiteesta, että se sopisi ainoastaan hyvin hienohelmaisille ja hienohipiäisille daameille.
Savonlinna on upea kesäkaupunki ja Olavinlinna joka toimii oopperoiden esityspaikkana on henkeäsalpaavan upea paikka jossa voi kohdata historian ja nykypäivän.
Lahdesta lähdettiin matkustamaan linja-autolla kohti Savonlinnaa. Sää oli helteinen ja ulkolämpömittarin lukemat olivat yli 20 astetta. Don Carlo oopperaesitys alkoi kello 19.00. Don Carlo oopperan musiikista huolehti Unkarin valtion oopperan sinfoniaorkesteri ja oopperan solistit olivat Unkarin valtionoopperasta. Oopperan oli säveltänyt Verdi. Ennen ooppera esityksen alkamista orkesterin soittaja virittelivät soittimiaan. Orkesterin soittimien virittämisen äänet nostattivat tunnelmaa kattoon. Olavinlinnan katsomossa oli sähköinen tunnelma.
Ooppera esitys alkoi sinfoniaorkesterin musiikilla ja oopperan solistien saapuessa näyttämölle. Oopperan esityksen kieli oli italia. En ollut italiankielen taitoinen joten seurasin librettoa, Olavinlinnan näyttämon yläreunassa näkyvässä suomenkielisessä käännöstekstistä. Niskat joutuivat kovalle koetukselle kun joutui koko oopperaesityksen ajan kurkottelemaan yläilmoihin päin. Unkarin valtionoopperan orkesteri soitti upeasti ja oopperan solistit esittivät upeasti aarioitaan. Don Carlo oopperassa nähdyt puvut olivat upeita ja lavastuskin oli sopusoinnussa oopperan muiden osatekijöiden kanssa. Ennen oopperaa täytyi perehtyä siihen mitä tarkoitetaan, sopraano, tenori, basso ym. laulamisen tulkitsemisella.Don Carlon libretto oli toisinaan niin tunteikasta ja herkkää, että melkein silmät kostuivat kuun kuunteli ooperalaulajien esitystä. Ei maailmasta ole mihinkään kadonnut ihmisen kostonhalu, intohimo rakkauskertomuksissa, joita on törmää kahden miehen ja yhden naisen välisessä murhenäytelmässä. Oopperataide on monien mahdollisuuksien näyttämö tuoda esille näitä ihmisen elämää koskettavia ajattomia teemoja.
Olavilinnan katsomossa riittää lämpöä kesällä. Don Carlo esitys oli niin muukaansa tempaiseva, että ei huomannut ajankulumista. Kun oli oopperan kolmaskohtaus päättynyt ja kaikki oopperassa esiintyneet oopperatähdet kumarsivat yleisölle ja yleisä taputti ja huusi bravoota. Olin hölmistynyt ja kysyin vieressä istuvalta: onko aivan tosissaan tämä ooppera esitys nyt päättynyt? Sanoin vähän sellaiselta tuntuu, että ooppera esitys loppui kesken. Tämän jälkeen voin suositella rehellisesti Savonlinnan oopperajuhlia kaikille sellaisille jotka haluaisivat mutta eivät uskalla lähteä katsomaan ja kuuntelemaan oopperataidetta. Kannustaisin heittämään huitsinnevadaan kaikki hassut uskomukset ja höpöhöpö puheet oopperataiteesta, että se sopisi ainoastaan hyvin hienohelmaisille ja hienohipiäisille daameille.
perjantai 6. heinäkuuta 2012
Yksi kesä ilman (Helena Jauho)
Teinityttönä suhtauduin musiikkiin ja erityisesti oopperaan suorastaan kuolemanvakavasti. Liput olivat budjettiini nähden suhteettoman kalliita ja siksi valmistauduin jokaiseen esitykseen äärimmäisen perusteellisesti lukemalla librettoa ja kuuntelemalla etukäteen äänityksiä, jos niitä vain oli saatavilla. Savonlinnassa vietin "olemme vain ystäviä"-ystäväni kanssa monena kesänä useamman päivän suorastaan ahmien tarjolla olevaa musiikkia.
Intohimoni saavutti lopulta jo komediallisia piirteitä: seurasin Taikahuilua kenraaliharjoituksissa partituuri sylissäni. Yhteiset oopperamatkat loppuivat kun tapasin sytämeni valitun. Olisin halunnut jakaa ystäväni kanssa hankitut oopperaliput niin, että olisin saanut kaksi lippua samaan näytökseen. Se ei ystävälleni sopinut ja asiasta riideltiin todella klassiseen oopperadraaman tyyliin puhelimen välityksellä ja yli kolme tuntia. Sydämeni valittu istui puhelinkopin ulkopuolella ja ihmetteli, mistä niitä kolikoita niin pitkäksi aikaa riitti. Ei niitä riittänytkään, mutta puhelinautomaatin rahasäiliö oli täyttynyt eikä huolinut lisää kolikoita. Hävisin taistelun, en saanut lippuja, emme olleet ystäväni kanssa enää edes hyvänpäiväntuttuja ja yhden kesän jouduin selviytymään ilman Savonlinnan opperajuhlia. Onneksi olin nii-iin rakastunut!
Intohimoni saavutti lopulta jo komediallisia piirteitä: seurasin Taikahuilua kenraaliharjoituksissa partituuri sylissäni. Yhteiset oopperamatkat loppuivat kun tapasin sytämeni valitun. Olisin halunnut jakaa ystäväni kanssa hankitut oopperaliput niin, että olisin saanut kaksi lippua samaan näytökseen. Se ei ystävälleni sopinut ja asiasta riideltiin todella klassiseen oopperadraaman tyyliin puhelimen välityksellä ja yli kolme tuntia. Sydämeni valittu istui puhelinkopin ulkopuolella ja ihmetteli, mistä niitä kolikoita niin pitkäksi aikaa riitti. Ei niitä riittänytkään, mutta puhelinautomaatin rahasäiliö oli täyttynyt eikä huolinut lisää kolikoita. Hävisin taistelun, en saanut lippuja, emme olleet ystäväni kanssa enää edes hyvänpäiväntuttuja ja yhden kesän jouduin selviytymään ilman Savonlinnan opperajuhlia. Onneksi olin nii-iin rakastunut!
Henkeäsalpaavaa (nimim. kesätyttö)
Oopperamatka Järvi-Suomeen on henkeäsalpaava maisema, valkea yö, hiljaisuutta, iltainen sadekuuro, kansalaisylpeyttä, huikeaa tunnelmaa ja romantiikkaa.
Tuskin maltan nukkua (Pauli Niskanen)
Lueskelin noita tarinoita oopperaelämyksistä, joita joillakin jo vuosikymmemnien takaa. Omani ovat paljon tuoreempia, muutamalta viime vuodelta, eivätkä kaikki Savonlinnasta. Ensi kosketukseni oopperaan sain Ruoholahdessa, Stadian opiskelijoiden version Taikahuilusta, ja pidin siitä. Silloin esitin toiveen, että pääsisin joskus näkemään oopperan Savonlinnassa. Ja nyt se toiveeni toteutuu. Tuskin maltan nukkua tulevia öitä oopperanautintoa odottaessani:)
(Julkaisemme tämän tekstin poikkeuksellisesti vaikka se ei kerro Savonlinnan Oopperajuhlilla elettyä tarinaa)
(Julkaisemme tämän tekstin poikkeuksellisesti vaikka se ei kerro Savonlinnan Oopperajuhlilla elettyä tarinaa)
Ehkä vielä joskus (Sanna Jokinen)
Muistan aina, kun mummoni vei minut ensimmäisen kerran Savonlinnan Oopperajuhliin. Olin pieni vielä, mutta jo pelkkä miljöö ja tunnelma teki minuun valtavan vaikutuksen. Vuosi toisensa jälkeen olen halunnut aina palata Savonlinnaan Oopperajuhlien aikaan ja nauttia siitä ihanasta tunnelmasta ja hyvistä muistoista! Ehkä voelä joskus ...
Alagna, Botha, Figaro, myrsky ja ensi kesänä La traviata (Leena Hänninen)
Roberto Alagna oli iloni ja lohtuni.Työni vuoksi jouduin ajamaan paljon, talvella, pimeällä, väsyneenä. Musiikki piti hereillä, jopa lauloimme paljon yhdessä. Ja sitten kuulin, että hänet näkee livenä Savonlinnassa. Vakituiset konserttikumppanini kieltäytyivät, eivät ymmärtäneet innostustani.
Mieheni lupautui kuitenkin (aivan vapaaehtoisesti) mukaan. Hankin liput jo edellisenä kesänä ja säilytin kuin aarretta. Keväällä aloin etsiä majoitusta. Ooperajuhlien sivuilta löytyi Alagna-kilpailu, johon tietysti vastasin. Unohdin koko jutun, kunnes sain puhelun: olin voittanut liput Alagna-konserttiin. Sain siis houkuteltua myös sisareni ja ystävänsä mukaan. Ja konserttikuume kohosi.
Pari päivää ennen tyrmäävä uutinen. Konsertti peruutettu, tähti "sairastunut". Kiukkua, raivoa, pettymystä, ei voi olla totta. No, liput oli hankittu, majoitus maksettu ja joku oli lupautunut paikkaamaan. Siis matkaan eka kertaa Savonlinnaan. Kaunis kaupunki, ystävälliset ihmiset lievittivät harmistusta. Ja paikkaaja, Johan Botha. Ilmeisesti oli vaadittu melkoisia ponnistuksia,että homma saatiin pelaamaan. Ja pelasihan se. Pienen alkujännityksen saattoi aistia ja sitten mentiin. Harmitus haihtui. Nautimme komeasta äänestä ja kauniista musiikista.
Sorry, Roberto, meidän tarinamme on ohi. Levysi pölyttyvät auton hanskalokerossa. Tämän ikäistä tätiä mies ei petä kuin kerran! Figaro nähtiin pari vuotta sitten. Figaron jälkeinen myrsky tuskin unohtuu koskaan. Oman lapsen häät tänä kesänä. Mutta ensi kesänä La Traviata. Oma mies lupasi lähteä mukaan.
Mieheni lupautui kuitenkin (aivan vapaaehtoisesti) mukaan. Hankin liput jo edellisenä kesänä ja säilytin kuin aarretta. Keväällä aloin etsiä majoitusta. Ooperajuhlien sivuilta löytyi Alagna-kilpailu, johon tietysti vastasin. Unohdin koko jutun, kunnes sain puhelun: olin voittanut liput Alagna-konserttiin. Sain siis houkuteltua myös sisareni ja ystävänsä mukaan. Ja konserttikuume kohosi.
Pari päivää ennen tyrmäävä uutinen. Konsertti peruutettu, tähti "sairastunut". Kiukkua, raivoa, pettymystä, ei voi olla totta. No, liput oli hankittu, majoitus maksettu ja joku oli lupautunut paikkaamaan. Siis matkaan eka kertaa Savonlinnaan. Kaunis kaupunki, ystävälliset ihmiset lievittivät harmistusta. Ja paikkaaja, Johan Botha. Ilmeisesti oli vaadittu melkoisia ponnistuksia,että homma saatiin pelaamaan. Ja pelasihan se. Pienen alkujännityksen saattoi aistia ja sitten mentiin. Harmitus haihtui. Nautimme komeasta äänestä ja kauniista musiikista.
Sorry, Roberto, meidän tarinamme on ohi. Levysi pölyttyvät auton hanskalokerossa. Tämän ikäistä tätiä mies ei petä kuin kerran! Figaro nähtiin pari vuotta sitten. Figaron jälkeinen myrsky tuskin unohtuu koskaan. Oman lapsen häät tänä kesänä. Mutta ensi kesänä La Traviata. Oma mies lupasi lähteä mukaan.
Pikkumustissa Aleksanterin teatterissa (Terttu Kaleva)
Kun olin nuori äitini vei minut joka vuosi Oopperaan (nykyisin Aleksanterin teatteri). Silloin puettiin päälle pikkumusta ja näin pukeutumisella ja hyvällä käytöksellä kunnioitettiin ja arvostettiin ohjelman esittäjiä. Muistan tämän kuin eilisen päivän vaikka olen jo 66 v. Hyvät tavat, puketuminen ja hyvät käyttäytymiset olivat silloin muotia, voi kun ne olisi yhä.
10 vuotta joka kesä (Arja Juvani)
10 vuotta tein joka kesä kulttuurimatkan Savonlinnan Oopperajuhlille. Yöpyminen Casinolla, muikut Seurahuoneen katolla ja upea oopperaesitys linnassa, illalla kävely kesäyössä kaupungin halki siltaa pitkin casinolle. Ihania muistoja ihania tunteita, ihanassa ympäristössä!
Kerrasta koukkuun (Jorma Reinikainen)
Miten jäin Savonlinnan oopperajuhlien koukkuun? Elettiin muistaakseni 1980-luvun puoltaväliä, kun mietin edesmenneen vaimoni kanssa jotakin uutta kokemusta kesäloman kunniaksi. Ooppera oli meille molemmile täysin vieras alue, mutta sinä sateisena päivänä, Lahdessa Aleksanterinkadulla autossa istuessamme, pälkähti päähäni, että lähdetään Savonlinnaan oopperaan.
Meillä oli aikaisempina kesinä tapana kiertää linna ja eläytyä sen historiaan. Soitin siltä istumalta Savonlinnan matkailutoimistoon tiedustellakseni, oliko sille viikolle vapaita lippuja. Muistan hyvin, kun minulle vastattiin ystävällisesti, että sen viikon esitykset olivat loppuunmyydyt. Kuitenkin vielä samaan puheluun ystävällinen virkailija sanoi seuraavan päivän esitykseen vapautuneen juuri kaksi paikkaa, mutta ne ovat kalleimmasta kategoriasta. Minulla ei ollut hajuakaan, mitä kalleus tarkoitti, vaan varasin ne heti hintaa kysymättä. Minua pyydettiin noutamaan liput heti seuraavana aamuna, koska esitys oli illalla. Muistan aina, kun menin vaimoni kanssa ostamaan ja erityisesti maksamaan liput. En muista , kuinka monta markkaa ne maksoivat, mutta se oli silloiselle nuorelle miehelle erittäin paljon. Onnistuin näyttelemään, että hinta oli minulle pikkujuttu, vaikka samalla mietin, mitä tulikaan ostettua. Suoraan sanottua sika säkissä.
Mutta tässä on myös syy siihen, miksi olen sen jälkeen käynyt lähes joka kesä Savonlinnan oopperajuhlilla, yksityisesti ja välillä asiakkaitteni kanssa. Liput maksettuani, päätimme vaimoni kanssa perehtyä Don Giovannin librettoon perusteellisesti. Ostimme pullon valkoviiniä, ja luimme koko iltapäivän Linnan kalliolla librettoa, jotta olisimme hieman kärryillä, mistä maksoimme, ja mihin olemme menossa. Oletan, että jos joku olisi antanut minulle liput ilmaiseksi, olisin lähtenyt oopperasta yhtä pihalla kuin sinne mennessä, mutta perehdyttyäme perusteelisesti librettoon, pystyimme täysin uppoutumaan kauniiseen musiikkiin, ja erityisesti valtavaan esityksen tunteeseen.Muistan sen illan aina.
Sen jälkeen, kun olen mennyt nykyisen vaimoni, tai asiakkaideni kanssa oopperaan, olen aina ostanut kaikille libretot ja mahdollisesti CD:t, ja lähes pakottanut heidät kuuntelemaan ja lukemaan ne, viimeistään matkalla Savonlinnaan. Toivon, että kaikki saisivat saman kokemuksen kuin sain itse aikanaan. Odotan innolla tämän kesän oopperaani, ja haluan tarjota siihen mahdollisuuden pojalleni, ja hänen tulevalle vaimolleen.
Meillä oli aikaisempina kesinä tapana kiertää linna ja eläytyä sen historiaan. Soitin siltä istumalta Savonlinnan matkailutoimistoon tiedustellakseni, oliko sille viikolle vapaita lippuja. Muistan hyvin, kun minulle vastattiin ystävällisesti, että sen viikon esitykset olivat loppuunmyydyt. Kuitenkin vielä samaan puheluun ystävällinen virkailija sanoi seuraavan päivän esitykseen vapautuneen juuri kaksi paikkaa, mutta ne ovat kalleimmasta kategoriasta. Minulla ei ollut hajuakaan, mitä kalleus tarkoitti, vaan varasin ne heti hintaa kysymättä. Minua pyydettiin noutamaan liput heti seuraavana aamuna, koska esitys oli illalla. Muistan aina, kun menin vaimoni kanssa ostamaan ja erityisesti maksamaan liput. En muista , kuinka monta markkaa ne maksoivat, mutta se oli silloiselle nuorelle miehelle erittäin paljon. Onnistuin näyttelemään, että hinta oli minulle pikkujuttu, vaikka samalla mietin, mitä tulikaan ostettua. Suoraan sanottua sika säkissä.
Mutta tässä on myös syy siihen, miksi olen sen jälkeen käynyt lähes joka kesä Savonlinnan oopperajuhlilla, yksityisesti ja välillä asiakkaitteni kanssa. Liput maksettuani, päätimme vaimoni kanssa perehtyä Don Giovannin librettoon perusteellisesti. Ostimme pullon valkoviiniä, ja luimme koko iltapäivän Linnan kalliolla librettoa, jotta olisimme hieman kärryillä, mistä maksoimme, ja mihin olemme menossa. Oletan, että jos joku olisi antanut minulle liput ilmaiseksi, olisin lähtenyt oopperasta yhtä pihalla kuin sinne mennessä, mutta perehdyttyäme perusteelisesti librettoon, pystyimme täysin uppoutumaan kauniiseen musiikkiin, ja erityisesti valtavaan esityksen tunteeseen.Muistan sen illan aina.
Sen jälkeen, kun olen mennyt nykyisen vaimoni, tai asiakkaideni kanssa oopperaan, olen aina ostanut kaikille libretot ja mahdollisesti CD:t, ja lähes pakottanut heidät kuuntelemaan ja lukemaan ne, viimeistään matkalla Savonlinnaan. Toivon, että kaikki saisivat saman kokemuksen kuin sain itse aikanaan. Odotan innolla tämän kesän oopperaani, ja haluan tarjota siihen mahdollisuuden pojalleni, ja hänen tulevalle vaimolleen.
Astrid ja 8-vuotias (Eeva Olkkonen)
Olimme matkustaneet Astrid-purjelaivalla Saimaan kanavan kautta Savonlinnaan. Joten menimme tietysti Savonlinnassa oopperaan katsomaan Aidaa. Satoi kaatamalla ja oli aika kylmä. Me aikuiset nautimme "teetä" lämpimiksemme. Poikani oli 8-vuotias ja jaksoi seurata oopperan kulkua melkein koko ajan. Puvut ja musiikki oli tietysti aivan upeat. Teki meihin kaikkiin vaikutuksen-oli elämys sateesta huolimatta.
Tarina ... (Hannele Lappalainen)
.. alkoi v.-84 Savonlinnan oopperasta perheen kanssa. V. 2001 työtoverini sanoi kiinnostuksensa oopperaan ja tiesi minun käyneen vuosia Savonlinnassa. Niinhän me laitoimme "avoimen kutsun" työyksikkömme ilmoitustaululle syksyllä 2001. Aihe oli Savonlinnan Oopperajuhlat kesällä 2002.
Asiasta kiinnostuneita ilmoittautui määräaikaan mennessä 7 hlöä. Ilmoittautuminen oli sitova. Siitä lähti tämä todella mielenkiintoinen ja naisia yhdistävä tekijä. Olemme joka vuosi ollee mukana paitsi 2010. Silloin olimme Veronassa juhlavuoden puitteissa. Kaksi hlöä vietti silloin v.60 juhlaa ja olimme päättänee viettää juhlaa ko.paikassa.
Nyt olemme jälleen juhlien merkeissä Savonlinnassa 3-7.7-12:sta. Perinteinen "kotimme" on Punkaharjulla. Meillä kaikilla on Savonlinnan Ooppera Festival paidat vuodelta 2002. Se oli juhlavuosi. Paidat olemme pitänee todella arvossa ja vielä jälkipolville tallenteena. Mutta niihin ja yhteisiin Oopperaretkiimme liittyy paljon. Historian kirjaan voisi liittää kokemuksia Oopperasta, Savonlinnasta ja Naisenergiasta. Odotan kommenttianne. Hannele Lappalainen. Kiva, jos meillä olisi mahdollisuus esittäytyä kertoa tarinaamme lähemmin.
Asiasta kiinnostuneita ilmoittautui määräaikaan mennessä 7 hlöä. Ilmoittautuminen oli sitova. Siitä lähti tämä todella mielenkiintoinen ja naisia yhdistävä tekijä. Olemme joka vuosi ollee mukana paitsi 2010. Silloin olimme Veronassa juhlavuoden puitteissa. Kaksi hlöä vietti silloin v.60 juhlaa ja olimme päättänee viettää juhlaa ko.paikassa.
Nyt olemme jälleen juhlien merkeissä Savonlinnassa 3-7.7-12:sta. Perinteinen "kotimme" on Punkaharjulla. Meillä kaikilla on Savonlinnan Ooppera Festival paidat vuodelta 2002. Se oli juhlavuosi. Paidat olemme pitänee todella arvossa ja vielä jälkipolville tallenteena. Mutta niihin ja yhteisiin Oopperaretkiimme liittyy paljon. Historian kirjaan voisi liittää kokemuksia Oopperasta, Savonlinnasta ja Naisenergiasta. Odotan kommenttianne. Hannele Lappalainen. Kiva, jos meillä olisi mahdollisuus esittäytyä kertoa tarinaamme lähemmin.
keskiviikko 27. kesäkuuta 2012
Yllätys käytävällä (Johanna Kotilainen)
Istuimme elokuun alussa töissä aamukahvilla, ja ihailimme Itä-Savon etusivua, jossa kuvassa oli perin macho ilmestys, Los Angelesin oopperan baritonilaulaja. Hänestä huokui jo kuvassa testosteroni, ja tuumimme naisten kanssa yhdessä, että olisipa ihana nähdä mies ihan luonnossa. Vein kahvikuppiani pois, kun ooperan lehdistöpäällikkö Aarno Cronvall pysäytti minut ja kysyi. Haluaisitko mennä illalla Los Angelesin oopperan esitykseen ja kertoi, että saisin vielä väliaikatarjoiluunkiin liput. Kiitin todella sydämellisesti, ja niin illalla menimme ooperaan.
Väliajalla siemailimme lasilliset viiniä. Sitten tiedustelin naistenhuonetta, johon sain vastauksen; tuolta alas portaat, ja oikealle jne. Tuumasin, että olkoot, en viitsi lähteä. Tällöin järjestysmies kuiskasi korvaani, tuon samettiverhon takana on ovi, ja oven takana käytävällä on naistenhuone. Pujahdin verhon taakse, ja siellä todella odotti YLLÄTYS, olin esiintyjien käytävällä! Ääntänsä oli avaamassa käytävällä tuo testosteronia huokuva solisti, ja oikealla oli todella naistenhuone. Nyökkäsimme toisillemme, ja kun olin naistenhuoneessa lauloi mies seuraavaa aariaa oven takana. Puuteroituani nenäni, tulin käytävälle ja jälleen nyökkäsimme hymyillen toisillemme.
Mikä unohtumaton tilanne, harva nainen saa moisen privaattiesityksen. Tämä on yksi uskomattomista ja omaperäisimmistä oopperakokemuksista mitä minulla on koskaan ollut Olavinlinnassa!
Väliajalla siemailimme lasilliset viiniä. Sitten tiedustelin naistenhuonetta, johon sain vastauksen; tuolta alas portaat, ja oikealle jne. Tuumasin, että olkoot, en viitsi lähteä. Tällöin järjestysmies kuiskasi korvaani, tuon samettiverhon takana on ovi, ja oven takana käytävällä on naistenhuone. Pujahdin verhon taakse, ja siellä todella odotti YLLÄTYS, olin esiintyjien käytävällä! Ääntänsä oli avaamassa käytävällä tuo testosteronia huokuva solisti, ja oikealla oli todella naistenhuone. Nyökkäsimme toisillemme, ja kun olin naistenhuoneessa lauloi mies seuraavaa aariaa oven takana. Puuteroituani nenäni, tulin käytävälle ja jälleen nyökkäsimme hymyillen toisillemme.
Mikä unohtumaton tilanne, harva nainen saa moisen privaattiesityksen. Tämä on yksi uskomattomista ja omaperäisimmistä oopperakokemuksista mitä minulla on koskaan ollut Olavinlinnassa!
Tarinoita on niin monta kuin oopperoita (Marja Holopainen)
Tarinoita on niin monta kuin on oopperoita. Ensimmäisen kerran olimme mieheni kanssa oopperaa katsomassa v.1967 tai -68. Savonlinnassa oli vähän kesätapahtumia, joten "eksyimme" oopperaan.
Minä olin innokkaampi kävijä,mies kävi harvakseltaan. Poikamme Markus oli ensimmäisen kerran oopperassa 7-vuotiaana katsomassa Taikahuilua,samoin äitini. Istuimme jossain kivisillä portailla, sillä olin ostanut mahdollisimman halvat liput. Markus oli 9, kun olimme katsomassa Ratsumiestä. Sade valui niskaamme sadekatoksen raoista, mutta sitkeästi nuori miehemme kesti tämän koettelemuksen. Seuraavana syksynä hän keskusteli kylässä asiantuntevasti oopperasta opettajansa kanssa.
Aluksi pidin eniten kuorokohtauksista, sitten bassoista ja nyt kaikesta. Vuosien kohokohta oli kesällä 1995. Olin saanut talvella aivoinfarktin ja tasapainoni ja kuuloni oli jonkin verran huonontunut. Kun oopperan alkusoitto kajahti, minä itkin ilosta, että sain olla vielä mukana. En edes muista, mitä oopperaa olimme katsomassa.
Nykyään itku tulee joka kerran. Eli jos tarvitsette itkijänaista esitykseen, niin täältä pesee.Vuosien mittaan olen tuonut useita ystäviä oopperajuhlille.Olenpa saanut monta heistä oopperaklubin jäseniksi. Mieskin käy nyt joka kesä oopperassa. Hän käy tunnelman takia ja pojalle (nyt 45v) vaimoineen oopperailta on kesän kohokohta. Ei tarvitse miettiä, mitä ostaa lahjaksi. Valitettavasti en ole vielä saanut heidän poikiaan innostumaan. Maybe some day.
Minä olin innokkaampi kävijä,mies kävi harvakseltaan. Poikamme Markus oli ensimmäisen kerran oopperassa 7-vuotiaana katsomassa Taikahuilua,samoin äitini. Istuimme jossain kivisillä portailla, sillä olin ostanut mahdollisimman halvat liput. Markus oli 9, kun olimme katsomassa Ratsumiestä. Sade valui niskaamme sadekatoksen raoista, mutta sitkeästi nuori miehemme kesti tämän koettelemuksen. Seuraavana syksynä hän keskusteli kylässä asiantuntevasti oopperasta opettajansa kanssa.
Aluksi pidin eniten kuorokohtauksista, sitten bassoista ja nyt kaikesta. Vuosien kohokohta oli kesällä 1995. Olin saanut talvella aivoinfarktin ja tasapainoni ja kuuloni oli jonkin verran huonontunut. Kun oopperan alkusoitto kajahti, minä itkin ilosta, että sain olla vielä mukana. En edes muista, mitä oopperaa olimme katsomassa.
Nykyään itku tulee joka kerran. Eli jos tarvitsette itkijänaista esitykseen, niin täältä pesee.Vuosien mittaan olen tuonut useita ystäviä oopperajuhlille.Olenpa saanut monta heistä oopperaklubin jäseniksi. Mieskin käy nyt joka kesä oopperassa. Hän käy tunnelman takia ja pojalle (nyt 45v) vaimoineen oopperailta on kesän kohokohta. Ei tarvitse miettiä, mitä ostaa lahjaksi. Valitettavasti en ole vielä saanut heidän poikiaan innostumaan. Maybe some day.
maanantai 25. kesäkuuta 2012
Oopperan lumous (Leena Hirviniemi)
On kolea ja sateinen heinäkuun ilta vuonna 1969. Tunnen itseni jännittyneeksi. Olenhan vihdoinkin saanut mieheni ylipuhutuksi lähtemään kanssani Savonlinnaan katsomaan Richard Sraussin Salomea. Korvissani soivat hänen sanansa: “Se on sitten ensimmäinen ja viimeinen kerta, kun lähden oopperaan,joka on typerin tuntemistani taidemuodoista.” Kolea sää ei nosta hänen tunnelmaansa valuessamme hitaasti toisten oopperavieraiden joukossa linnanpihalle. Pujottaudumme paikoillemme, jolloin mieheni toteaa happamasti: “Tämä on sitten sitä kuvaamaasi nautintoa.”
Kapellimestari astelee orkesterimonttuun ja kohottaa tahtipuikkonsa.
Alkusoitto. Ooppera on edennyt ainakin puoli tuntia enkä ole uskaltanut vilkaistakaan mieheeni. Äkkiä hän tarttuu käteeni .Käännyn katsomaan häntä. Kun näen hänen haltioituneen katseensa , tiedän tapahtuneen ihmeen, josta olen vain salaa haaveillut. Tämä ei tule olemaan viimeinen kerta, jolloin saamme kokea yhdessä oopperan lumouksen.
Miksi juuri tämä muisto? Olenhan kokenut lukemattomia suurenmoisia ja koskettavia esityksiä Savonlinnan Oopperajuhlilla. Mutta juuri tuosta illasta alkoivat neljäkymmentäkaksi vuotta jatkuneet yhdessä koetut hienot oopperaelämykset.
Tämä kesä tulee olemaan hyvin erilainen. Mieheni kuoli viime vuoden lokakuussa. Raskasta, mutta hiukan Goethea muunnellen; Miksi itkisin sitä, että yhteisten oopperamuistojen aika on ohitse, vaan mieluummin iloitsisin siitä, että niitä on ollut näin paljon.
Kapellimestari astelee orkesterimonttuun ja kohottaa tahtipuikkonsa.
Alkusoitto. Ooppera on edennyt ainakin puoli tuntia enkä ole uskaltanut vilkaistakaan mieheeni. Äkkiä hän tarttuu käteeni .Käännyn katsomaan häntä. Kun näen hänen haltioituneen katseensa , tiedän tapahtuneen ihmeen, josta olen vain salaa haaveillut. Tämä ei tule olemaan viimeinen kerta, jolloin saamme kokea yhdessä oopperan lumouksen.
Miksi juuri tämä muisto? Olenhan kokenut lukemattomia suurenmoisia ja koskettavia esityksiä Savonlinnan Oopperajuhlilla. Mutta juuri tuosta illasta alkoivat neljäkymmentäkaksi vuotta jatkuneet yhdessä koetut hienot oopperaelämykset.
Tämä kesä tulee olemaan hyvin erilainen. Mieheni kuoli viime vuoden lokakuussa. Raskasta, mutta hiukan Goethea muunnellen; Miksi itkisin sitä, että yhteisten oopperamuistojen aika on ohitse, vaan mieluummin iloitsisin siitä, että niitä on ollut näin paljon.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)